International Railway Safety Council järjestettiin 17.-21.9.2024 Wienissä. Kyseessä on vuodesta 1990 alkaen järjestetty kansainvälinen seminaari, joka pidetään vuosittain vuorotellen Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella. Seminaari pyrkii tiedonvaihtoon ja vertaisoppimiseen tavoitteena rautatieturvallisuuden kehittäminen.
Rautatieturvallisuutta tunneleista ja teknologiasta kulttuuriin
Tarjolla oli tälläkin kertaa laaja kattaus rautatieturvallisuutta niin teknisestä, organisatorisesta kuin kulttuurisestakin kulmasta. Lähes 80 esittäjää viideltä mantereella varmistivat tarjonnan monipuolisuuden. Erityinen setti oli varattu tunneliturvallisuudelle, sillä Itävallasta löytyy pitkiä rautatietunneleita ja rakenteilla oleva Brennerin tunnelisysteemi (64 km yhteensä) on valmistuessaan maailman pisin. Lisäksi seminaarin ohjelmassa oli varattu osioita mm. tasoristeysturvallisuudelle, turvalaitejärjestelmän kehitykselle, riskienhallinnalle sekä käänteentekevälle uudelle teknologialle. Koko perjantaipäivä oli varattu turvallisuuskulttuuriteemoille. Teknisille vierailuille emme tällä kertaa osallistuneet, mutta ne veivät Semmeringin tunnelityömaan lisäksi ratapihalle ja kunnossapitokeskukseen sekä tutustumaan erityisesti tunneleihin suunniteltuun pelastusjunaan.
Seminaarin pääteemana oli "Living Safety". Turvallisuus kulki punaisena lankana läpi koko seminaarin, ja ilman teknistä taustaakin myös teknisistä esityksistä sai aina jotain kotiin vietävää. Erityisesti kirkastui se periaate, että kehitys (niin tekninen kuin muukin) on olennainen osa hyvän turvallisuustason ja resilienssin ylläpitämistä - seminaarin täydentävä teemana olikin "Shaping the Future". Toisiltamme oppiminen, mitä seminaari osaltaan pyrkii edesauttamaan, on olennaista turvallisuustason nostamiseksi ja erityisesti korostettiin myös kokonaisuuden, riippuvuussuhteiden ja ison kuvan ymmärtämistä.
Rautatieturvallisuuden kehitysaskelia Euroopassa: Yhtenäistä sääntelyä, vertaisarviointia ja ennakointikykyä
Euroopassa katsetta käännetään sääntelyn yhtenäistämisestä (mikä onkin jo pitkällä) myös raideliikennejärjestelmän turvallisuuden arviointiin, toimijoiden tukemiseen ja mm. koulutusten tarjoamiseen. Esimerkiksi turvallisuuskulttuurin vertaisarvioinnin kehittämisessä Euroopan rautatievirasto ERA on tehnyt yhteistyötä UIC:n (International Union of Railways) kanssa, joka tällä hetkellä koordinoi vertaisarviointikäytäntöä. ERA puolestaan on panostanut vapaasti tarjolla olevien koulutustensa kehittämiseen ja tarjoaakin useita turvallisuusjohtamiseen, turvallisuuskulttuuriin ja inhimillisiin ja organisatorisiin tekijöihin (HOF) liittyviä koulutuksia verkkosivuillaan. Euroopassa viranomaisten halutaan valvonnan lisäksi tukevan rautatiejärjestelmää tarjoten asiantuntija-apua ja sparrausta.
Seminaarin kohokohta oli perjantaina esiintynyt psykologi Thomas Müller, joka päivätyökseen profiloi rikoksiin syyllistyneitä, mm. sarjamurhaajia. Hän puhui ennakointikyvyn tärkeydestä turvallisuustyössä - kyvystä miettiä ennalta, mitä voisi sattua ja mikä voisi mennä pieleen. Ennakoivasta ajattelutavasta pitäisi organisaatioissa myös palkita - jos joku kykenee kuvittelemaan ennalta, mitä olisi voinut tapahtua. Lisäksi hän puheessaan käsitteli henkilökohtaista resiliessiä ja sen yhteyttä itsetuntoon, jonka hän esitykseen jakoi kolmeen osa-alueeseen, työhön liittyvään, sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvään ja itsensä itseisarvoiseen arvostamiseen. Henkilökohtaisen resilienssin kehittymisen ytimessä on omista virheistä oppiminen - sama pätee myös organisaatioiden resilienssiin.
Wienissä oli juuri ennen seminaaria satanut valtavasti, mikä oli saanut kaupungin tulvimaan ja osan julkisesta liikenteestä vaikeuksiin. Seminaarin varsinaiseen avauspäivään keskiviikkoon mennessä tulvat olivat laskeneet ja sadekin onneksemme tauonnut. Wienissä paistoi pääosin aurinko mikä osaltaan tarjosi upeat puitteet siirtyä kävellen paikasta toiseen. Kuten paikallinen osallistuja totesikin, Wien historiallisine rakennuksineen on perintö paljon suuremmalta imperiumilta - ja seminaarissa sekä iltaohjelmissa pääsimme nauttimaan imperiumin aikaisesta rakennustaiteesta unohtamatta elävää klassista musiikkia ja maailmanluokan maalaustaidetta.
Kirjoittajat Sanna Mäkitalo ja Antti Kesälahti toimivat Traficomin raideliikenneosaston yksikönpäällikköinä