Ajokortti on Suomen tunnetuin ja yleisin viranomaisen myöntämä pätevyystodistus. Ajokortin historiaan mahtuu paljon muutoksia ja käänteitä, mutta ajokortin perimmäinen tarkoitus on pysynyt samana jo sadan vuoden ajan. Ajokortti on luotettava osoitus henkilön kyvystä kuljettaa ajoneuvoa turvallisesti.
Vuoden 1922 automobiiliasetuksen mukaan ajokorttia hakevan henkilön oli osoitettava, että oli "täysin perehtynyt automobiilin rakenteeseen, hoitoon ja ohjaukseen, nauttii kansalaisluottamusta ja on tunnettu raittiiksi elämässään, säännölliseksi ja luotettavaksi, omaa hyvän näkö- ja kuuloaistin eikä sairasta sellaista tautia tai vikaa, joka tekee hänet sopimattomaksi kuljettajan toimeen". Nämä vaatimukset pitävät pitkälti paikkaansa tänäkin päivänä.
Mikä sitten on muuttunut sadassa vuodessa? Nykyään olemme ainakin monisanaisempia. Ajokorteista on säädetty sekä laissa että asetuksessa - yhteensä noin 85 sivua ja 138 pykälää. Ajokorttitoimintaa koskien on säädöksien lisäksi annettu lukuisia määräyksiä ja vielä enemmän ohjeita. Kukaan ei voi ainakaan moittia meitä siitä, ettei valtiohallinto ottaisi vakavasti perustuslain 2 §:n vaatimusta siitä, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Maailma ei välttämättä ollut ennen parempi, mutta hallinnon näkökulmasta se oli ainakin yksinkertaisempi.
Alkumatka
Ei varmaankaan tule yllätyksenä, että ajokortin historia kulkee käsi kädessä ajoneuvojen kanssa. Ensimmäiset autot tuotiin Suomeen heti 1900-luvun alussa ja ensimmäinen - tosin kunnalliseen määräykseen pohjautuva - ajokortti myönnettiin 1907. Hyvin nopeasti tunnistettiin, että kuljettajalta täytyy vaatia jonkinlaisia valmiuksia, ennen kuin hänet voi päästää liikenteeseen automobiililla. Yhtenäiset säännöt saatiin 100 vuotta sitten 14.10.1922, kun asetus automobiililiikenteestä annettiin.
Massojen käsittely
Vaikka automobiiliasetuksessa mainitut vaatimukset kuulostavat edelleen päteviltä, elämme nyt aivan toisenlaisessa maailmassa. Ajoneuvokannan räjähdysmäinen kasvu 1900-luvun jälkipuoliskolla pakotti meidät kehittämää palveluita, jotka oli suunniteltu kestämään satojen tuhansien kansalaisten asiointia vuodessa.
Suuret asiakasmäärät edellyttävät virtaviivaisia palveluja, tarkkoja sääntöjä ja yhdenmukaista päätöksentekoa. On huomattava ero, vastaanotetaanko vuosittain 100 vai 100 000 ajokoetta. Päätöksiä ei voi jättää yhden virkamiehen kokonaisharkinnan varaan, vaan jokaista asiakastapausta on käsiteltävä johdonmukaisella tavalla. Virtaviivaistaminen mahdollistaa suurten massojen käsittely, mutta sen heikkoutena on virkamiesten rajoitettu harkinnanvapaus, joka vaikeuttaa poikkeustapausten yksilöllistä käsittelyä. Tämä on kuitenkin asia, jonka kanssa meidän on elettävä. Onneksi ajokoe on säilynyt sellaisena päätöksenä, jossa virkavallan edustajan harkinnanvapaus on suhteellisen laaja.
Keskitetyn rekisterin aika
Ajokortti on käynyt läpi useita muodonmuutoksia. Paperivihkosta pahvikorttiin ja pahvista polykarbonaattiin. Viranomaisille itse rekisteri on ajan myötä muodostunut tärkeäksi tietolähteeksi. Ennen 70-lukua kuljettajan esittämä ajokortti toimi ajo-oikeuden ainoana todistuksena. Tämä muuttui vuonna 1972, kun Suomessa otettiin käyttöön keskitetty ajokorttirekisteri.
Elämme vieläkin vuonna 1972 alkanutta siirtymävaihetta. Taskussasi oleva ajokortti on pätevä tapa esittää ajo-oikeutesi, mutta kehitys on vienyt meitä kohti sähköisen todentamisen maailmaan, jossa ajo-oikeus vahvistetaan suoraan järjestelmästä ilman erillistä fyysistä ajokorttia.
Yksityistämisen vuosikymmenen
90-luvulla tapahtui suuria muutoksia, kun katsastukseen, rekisteröintiin ja ajokortteihin liittyvät tehtävät siirrettiin yksityisille toimijoille. Ajokorttien osalta tämä tarkoitti, että kuljettajantutkinnot annettiin yksityiselle toimijalle hoidettavaksi. Suomi jaettiin 19 alueeseen, joissa toimi yhteensä seitsemän palveluntuottajaa. Myöhemmin Ajovarma on toiminut ainoana palveluntuottajana Suomessa.
Ajovarman palveluksessa olevat, yli 200 tutkinnon vastaanottajaa, toimivat ajokorttirekisterin portinvartioina. He ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vastaanottaneet miljoonia ajokokeita, ja koko ajokorttijärjestelmän luotettavuus nojaa heidän verrattomaan kokemukseensa.
EU-jäsenyys toi muutoksia
Suomen EU-jäsenyys toi muutoksia myös ajokortteihin. Ajokorttiluokat laajenivat samalla kun fyysinen ajokortti pieneni. EU-säädökset myös harmonisoivat ison osan ajokorttiasioista, mikä mahdollisti sujuvampaa liikkumista jäsenmaasta toiseen.
Suurin EU:n tuoma muutos tuli voimaan 19.1.2013, kun uusi ajokorttimalli astui voimaan kolmannen ajokorttidirektiivin myötä. Muutoksen myötä ajokorttien hallinnollinen aika rajoitettiin 15 vuoteen. Tämä muutos koskee sekä uusia että vanhoja ajokortteja, koska direktiivi edellyttää, että kaikki ajokortit ovat direktiivin mukaisia viimeistään 19.1.2033.
Sähköisten palveluiden vallankumous ja mobiiliajokortin pilotti
Ajokorteista on pidetty sähköistä rekisteriä 70-luvulta alkaen, mutta kansalaisille tarjottiin ainoastaan paperihakemuksia vuoteen 2016 asti. Vuonna 2016 ajokorttien hakemusasiat siirtyivät poliisilta Trafille. Toimivallansiirto oli piristysruiske hakemusprosessille, ja vielä samana vuonna kansalaisille tarjottiin ensimmäiset sähköiset ajokorttipalvelut. Vuosien aikana palveluiden suosio on noussut eikä paluuta vanhaan enää ole.
Vuonna 2017 tehtiin myös toinen vallankumouksellinen askel: yksi maailman ensimmäisistä mobiiliajokorteista julkaistiin Suomessa. Beta-versio oli käytössä n. 40 000 kansalaisella, jotka olivat yksimielisiä palvelun helppokäyttöisyydestä ja tarpeellisuudesta. Koronapandemian aikana laajemmista julkaisusuunnitelmista luovuttiin, mutta tällä hetkellä virasto on mukana EU:n tukemassa lupalompakko- pilotissa valtiovaraniministeriön ja Digi- ja väestöviraston kanssa. Lupalompakkoon mahtuu tulevaisuudessa myös mobiiliajokortti.
Ajokortilla ei ajeta, mutta suurin osa kansalaisista ei kuitenkaan aja, ellei kortti ole taskussa. Ajokortti nauttii suurta kansanluottamusta, ja on meidän tehtävämme varmistaa, että ajokortti säilyy luotettavana osoituksena henkilön kyvystä kuljettaa ajoneuvoa turvallisesti. Onneksi meillä on osaavia ammattilaisia sekä Traficomissa että Ajovarmassa, jotka päivästä toiseen pyörittävät tätä valtavaa kokonaisuutta!
Kirjoittaja Max Fogdell työskentelee Traficomissa päällikkönä Ajokortit ja tutkinnot -palvelukokonaisuudessa.