Huippunopea kiinteä nettiyhteys saatavilla 60 % kotitalouksista

Vuoden 2021 lopussa latausnopeudeltaan vähintään 100 megainen kiinteä laajakaistaliittymä oli saatavilla 71 %:lla suomalaisista kotitalouksista ja gigainenkin yhteys oli saatavilla 60 %:lla kaikista kotitalouksista. Valokuitutekniikalla toteutettu yhteys oli saatavilla jo lähes puoleen (49 %) suomalaisista kotitalouksista. Traficomissa saatavuudella tarkoitetaan laajakaistayhteyttä, jonka voi heti halutessaan ottaa käyttöön tai käyttöönotto vaatii vain pientä lisärakentamista, esimerkiksi tontin rajalta. Tiedot perustuvat Traficomin teleyrityksiltä keräämiin saatavuustietoihin.

Suomella vielä matkaa EU:n digitavoitteiden saavuttamiseen

Euroopan unionin Digitaalinen vuosikymmen 2030 -tavoitteisiin kuuluu, että kaikille kotitalouksille olisi saatavilla kiinteän verkon latausnopeudeltaan gigainen liittymä tai yhteys, joka on pienillä toimilla päivitettävissä kyseiseen nopeuteen. "Käytännössä tämä tarkoittaa valokuitu- tai kaapelimodeemiyhteyttä, joka tällä hetkellä voi olla käyttäjille saatavilla vain 100 megan nopeudella", toteaa viestintämarkkina-asiantuntija Joonas Sotaniemi. Traficomin tietojen perusteella Suomessa on edelleen noin 800 000 kotitaloutta, joihin ei ole saatavilla nopeaa kiinteää yhteyttä.

Traficom on kerännyt tiedot myös saatavilla olevasta maksiminopeudesta käyttäjästä verkkoon päin. Tämä upload-nopeus on oleellinen käyttäjän itse lähettäessä kuvaa tai tietoja verkkoon, kuten vaikkapa pilvipalveluita tai videopuheluita käyttäessä. Latausnopeudeltaan 100 megaisesta saatavuudesta lähes kaikki oli myös lähetysnopeudeltaan vähintään 100 megaisia. 

Kiinteät yhteydet keskittyvät asutuskeskuksiin - maaseudulla tilanne heikompi

Alueellisesti kiinteiden yhteyksien saatavuuksissa oli eroja. Viime vuoden lopun 100 megan saatavuutta on Traficomissa tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen kaupunki-maaseutu -luokituksen mukaan. Luokituksessa Suomi on jaettu seitsemään eri aluekokonaisuuteen perustuen muun muassa väestö- ja rakennustietoihin. Kaupunkimaisille alueille on keskittynyt selvästi suurin osa väestöstä. Näillä alueilla nopean vähintään 100 megaisen kiinteän verkon saatavuus kotitalouksiin oli hyvällä tasolla, kattavuus oli kaupunkien alueluokissa yhteensä 80 % kotitalouksista. Maaseutumaisilla alueilla saatavuus oli selvästi heikompi, yhteensä vain 43 % kotitalouksista. Tiiviisti rakennetuille ja kooltaan pienille alueille pystytään helpommin sekä kustannustehokkaammin keskittämään nopeita laajakaistayhteyksiä alueen asukkaiden saataville.

Alueellista saatavuutta voi vertailla myös maakunta- ja kuntakohtaisesti. Maakunnista paras tilanne kiinteän verkon kotitaloussaatavuudessa oli Ahvenanmaalla (97 %), Pohjanmaalla (84 %) ja Pohjois-Pohjanmaalla (81%). Ahvenanmaalla lähes kaikissa kotitalouksissa on ollut valokuitusaatavuus jo useampia vuosia. Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla kiinteän verkon 100 megan saatavuus perustuu niin valokuituun kuin kaapelimodeemiin.  Pelkkä valokuitusaatavuus Pohjois-Pohjanmaalla oli 63 % ja Pohjanmaalla 59 %. Kunta- ja maakuntakohtaisia saatavuuksia on mahdollista tarkastella enemmän verkkosivuilta (Ulkoinen linkki).

Traficom tukee kiinteiden laajakaistaverkkojen rakentamista

Nopeita kiinteitä laajakaistayhteyksiä rakentuu Suomeen niin markkinaehtoisesti kuin myös erilaisilla julkisilla tuilla, kuten Traficomin myöntämällä laajakaistatuella tai ELY-keskusten myöntämän kyläverkkotuen avulla. Valokuitu on uusin kiinteä tekniikka, joka vastaa Suomen ja Euroopan unionin gigabitin saatavuuteen tähtääviin tavoitteisiin, ja siksi sitä rakennetaan kiinteistä tekniikoista tällä hetkellä eniten. Uusien valokuituverkkojen rakentaminen on yleisempää suurimpien taajamien ulkopuolella. Myös kaapeli-tv-verkkoon pohjautuvat kaapelimodeemiyhteydet mahdollistavat nämä nopeat latausnopeudet ja monissa isompien kaupunkien taloyhtiöissä onkin käytössä kaapelimodeemiyhteydet valokuidun sijaan. 

Traficom kerää teleyrityksiltä tietoja digitaalisen infrastruktuurin rakentamisesta ja digitaalisten palvelujen kehittymisestä kartoittaakseen viestintäverkkojen nykytilaa ja ennakoidakseen tulevaisuuden tarpeita. Kerättyjä tietoja käytetään muun muassa sellaisten alueiden tunnistamiseksi, joille voidaan myöntää tukea verkon rakentamiseen.