Ilma-alus on lentokelpoinen silloin, kun se on suunniteltu, valmistettu, huollettu ja varustettu siten, että sitä voidaan turvallisesti käyttää ilmailuun.
Ilma-aluksen omistajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kone on hyväksytyn tyyppisuunnitelman (tyyppihyväksynnän tai ilma-aluskohtaisen erillishyväksynnän) mukainen, sekä huollettu ja varustettu hyväksyttyjen ohjeiden mukaan huolto-ohjelmassa määriteltyjä käynti- ja kalenteriaikarajoja noudattaen.
Ilmailulain 34 §:n mukaan ilma-aluksen omistaja on vastuussa siitä, että ilma-alus on lentokelpoinen aina, kun sitä käytetään ilmailuun. Jos ilma-alusrekisteriin on merkitty ilma-aluksen käyttäjäksi joku muu kuin omistaja, ovat omistaja ja käyttäjä yhteisvastuullisesti vastuussa ilma-aluksen lentokelpoisuudesta kansallisen sääntelyn mukaan. Tämä kannattaa rekisteriin merkityn käyttäjän huomioida käyttöoikeuden päättyessä, jotta rekisteritiedot tulee saatettua ajan tasalle.
Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) valvoo nykyään Euroopan unionin jäsenmaiden rekisterissä olevien ilma-alusten suunnittelun lentoturvallisuutta lukuun ottamatta asetuksen (EU) 2018/1139 liitteen I mukaisia kansallisia ilma-aluksia ja valtion ilma-aluksia, joiden osalta vastuu kuuluu rekisteröintivaltion kansalliselle viranomaiselle. Kaikkien ilma-alusten lentokelpoisuuden hallinnoinnin ja huoltotoiminnan valvonta kuuluu kansalliselle viranomaiselle.
Kansallinen viranomainen, Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, antaa lentoturvallisuuden riittävän tason varmistamiseksi tarkempia määräyksiä liite I:n mukaisten ilma-alusten (mm. ultrakevyiden, "vanhojen" ja harrasterakenteisten ilma-alusten, vanhojen sotilasilma-alusten) ja valtion ilma-alusten ja niiden laitteiden ja osien suunnittelusta, valmistuksesta, varustuksesta, ominaisuuksista sekä jatkuvasta lentokelpoisuudesta samoin kuin hyväksyntää varten vaadittavien tarkastusten ja kokeiden sisällöstä ja muusta järjestelystä ilmailumääräyksillään. Nämä määräykset julkaistaan ilmailuviranomaisen AIR-sarjassa.
Kansallisten ilma-alusten lentokelpoisuudesta ja huollosta on määrätty tarkemmin ilmailumääräyksessä AIR M1-5, sekä harrasterakanteisten ja ultrakevyiden ilma-alusten osalta AIR M5 -sarjassa. Määräysten mukaan ilma-aluksen huollossa tulee noudattaa rekisteröintivaltion ja suunnitteluvaltion viranomaisen julkaisemia lentokelpoisuusmääräyksiä. Tyyppihyväksymättömien ilma-alusten kohdalla lentokelpoisuusmääräyksiä tulee noudattaa siltä osin, kuin ne koskevat ilma-alusta, eli jos moottori tai potkuri ovat typpihyväksyttyjä, tulee niiden suunnitteluvaltion viranomaisen julkaisemia lentokelpoisuusmääräyksiä noudattaa, samoin kuin alun perin tyyppihyväksyttyyn ilma-alukseen kohdistuvia lentokelpoisuusmääräyksiä siltä osin, kuin ilma-alus on alkuperäisen tyyppisuunnittelun mukainen.
Suomalainen lentokelpoisuusmääräys voidaan myös julkaista ilma-aluksille, jotka eivät ole EASA:n vastuulla (asetuksen (EU) 2018/1139 liitteen I ilma-alukset ja urheilulaskuvarjot), suunnitteluvaltion julkaiseman lentokelpoisuusmääräyksen tai Suomessa saatujen kokemusten perusteella.
Traficom ei enää julkaise suomalaisia lentokelpoisuustiedotteita EASA:n tai muiden suunnitteluvaltioiden lentokelpoisuusmääräyksistä vuoden 2015 jälkeen, vaan ilma-alusten omistajien on seurattava niiden julkaisuja suoraan.
Suomalaiset (Ulkoinen linkki)lentokelpoisuusmääräykset julkaistaan Traficomin verkkosivuilla.
Tyyppihyväksyntä myönnetään lentokoneille (helikoptereille), moottoreille ja potkureille. Lisäksi ilma-aluksiin voidaan tehdä muutoksia tyyppihyväksyntään erilaisilla lisätyyppihyväksynnöillä ja yksittäisillä muutostyöhyväksynnöillä.
Yleensä esim. lentokoneen tyyppihyväksynnän haltijan (eli useimmiten valmistajan) huolto-ohjeet kattavat myös siihen asennettujen tyyppihyväksynnän mukaisen moottorin ja potkurin huolto-ohjeet. Mikäli ilma-alukseen on esimerkiksi lisätyyppihyväksynnällä vaihdettu tyyppihyväksynnästä poikkeava potkuri tms., on tällöin noudatettava lisätyyppihyväksynnän haltijan tai potkurin tyyppihyväksynnän haltijan huolto-ohjeita näiltä osin.
Tyyppihyväksynnän ja lisätyyppihyväksynnän haltijat päivittävät huolto-ohjeitaan aika ajoin kertyneiden käyttökokemusten perusteella. Myös tyyppihyväksynnän haltijan toimivaltainen viranomainen ja ilma-aluksen rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen voivat julkaista lentokelpoisuusmääräyksiä (Airworthiness Directive, AD), jotka voivat vaikuttaa huoltovaatimuksiin.
Ilma-aluksen lentokelpoisuuden säilyttämiseksi sen on siis oltava huollettu kaikkien näiden ohjeiden mukaisesti. Huoltovaatimusten hallinnoimiseksi ilma-alukselle on ylläpidettävä huolto-ohjelmaa , jossa kaikki em. ohjeet on huomioitu. Huolto-ohjelman tulee olla hyväksytty.
Lentokelpoisuuden hallinta tarkoittaa huolehtimista siitä, että:
- kaikki huolto-ohjelman mukaiset huollot tulee tehtyä niille määriteltyinä aikoina ja huollon tekemiseen pätevän huoltajan toimesta, sekä
- näistä huolloista annetuista huoltotodisteista syntyvän huoltokirjanpidon pitämistä tallessa ja ajantasalla .
Erilaisten huoltotoimenpiteiden määrävälejä voi olla paitsi lentoaikaan perustuvia, myös kalenteriaikaan ja toisinaan myös lentojen lukumäärään sidottuja. Lentokelpoisuuden hallinnoija on vastuussa siitä, että ilma-aluksella ei lennetä, jos mitään näistä rajoista on ylitetty. Hän määrittelee huoltotilausta tehdessään mitä huoltotoimenpiteitä huollossa tehdään ja keneltä hän huollon tilaa. Koneen käyttöasteesta riippuen voi olla järkevää tehdä joitain huoltotoimenpiteitä hieman etuajassa suuremman määräaikaishuollon yhteydessä, jolloin vältytään tarpeelta tehdä yksittäisiä toimenpiteitä kesken seuraavan määräaikaishuoltojakson.
Huoltaja on vastuussa vain tekemänsä tilatun työn lentokelpoisuudesta. Hän ei ole vastuussa siitä, onko kaikki lentokelpoisuuden edellytyksenä olevat huoltotoimenpiteet tilattu, eli onko kone lentokelpoinen huollon jälkeen.
Yksityiskäytössä olevan kevyen ilma-aluksen omistaja tai käyttäjä voi laatia huolto-ohjelman , ylläpitää sitä, sekä hallinnoida ilma-aluksensa lentokelpoisuutta itse tai tehdä sopimuksen hyväksytyn jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaorganisaation (EASA Part-CAMO tai Part-CAO, jolle on annettu suomalainen kansallinen oikeus) kanssa joistakin tai kaikista näistä. Sopimus tulee tehdä kirjallisesti ja siinä tulee määritellä täsmällisesti mistä tehtävistä organisaatio vastaa.
Huolto-organisaatiolle tai mekaanikolle ei voi siirtää vastuuta huolto-ohjelmasta tai jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnoinnista.
Ilma-aluksen huollot tulee tehdä valtuutetun huoltohenkilöstön tai hyväksytyn huolto-organisaation toimesta. Huolto-organisaatio ja jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaorganisaatio voivat olla samakin organisaatio, mikäli sillä on molemmat toimiluvat, mutta sen ei tarvitse olla sama. Ilma-alus voi olla vain yhden jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaorganisaation hallinnassa kerrallaan, mutta huolto-ohjelman mukaisten huoltojen tekemiseen voi käyttää mitä tahansa asianmukaisesti hyväksyttyä huolto-organisaatiota.
Yksityiskäytössä olevan yksinkertaisen ilma-aluksen huoltoja voi tehdä huolto-organisaation ja mekaanikon ohella myös ns. lentäjä-omistaja (Pilot-Owner) niiden töiden osalta, jotka on huolto-ohjelmassa erikseen määritelty sellaisiksi, jotka tietyn pätevyyden omaava nimetty lentäjä-omistaja voi tehdä. Tällainen henkilö voi huoltaa vain omistamaansa (suoraan tai voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen äänivaltaisen jäsenyyden kautta) ilma-alusta, jonka lentämiseen oikeuttava lupakirja hänellä on.