Mikä on teletoimintaa?

Alla selostetaan tarkemmin tulkintaperiaatteita teletoiminnan määrittelyssä muun muassa erotuksena ICT-palveluihin ja erilaisiin internetissä tarjottaviin palveluihin. Osa laajakaistan välityksellä internetissä tarjotuista palveluista katsotaan teletoiminnaksi. Teletoiminnasta on erotettava esimerkiksi laitteiden ja ohjelmistojen tarjonta, viranomaisverkot, sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa (917/2014) määritelty muu viestinnän välitys ja sisältöpalvelut.

Laissa määriteltyä teletoimintaa harjoittava teleyritys on velvollinen suorittamaan Liikenne- ja viestintävirastolle vuotuisen tietoyhteiskuntamaksun. Tietoyhteiskuntamaksu on 0,135 prosenttia teleyrityksen Suomessa harjoittaman teletoiminnan liikevaihdosta maksun määräämistä edeltävällä tilikaudella.

Teletoiminnan vaatimuksia

Teleyrityksiä ja niiden toimintaa säännellään monin tavoin. Sääntely voi koskea kaikkea teletoimintaa tai vain tiettyä osaa siitä, esimerkiksi puhelinliittymiä tai kaapelitelevisioverkkoja.

Teletoiminnan vaatimuksia ovat

• ilmoitusvelvollisuus toiminnasta ja tietoyhteiskuntamaksu
• tekninen toimivuus ja tietoturva
• häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautuminen
• hätä- tai poliisiviranomaisten avustaminen
• kuluttajasuojaluonteinen sopimusehtojen ja muiden käyttäjän oikeuksien sääntely
• viestinnän luottamuksellisuus
• kilpailun edistäminen mm. huomattavan markkinavoiman sääntelyllä
• käyttäjien peruspalveluiden turvaaminen yleispalveluvelvoitteilla
• radiotaajuuksien käytön sääntely.

Sisältö ei kuulu teletoimintaan

Teleyrityssääntely ei koske

• viestinnän sisältöä, esimerkiksi verkkosivujen sisältö, keskustelupalstan sisältö tai videoiden tarjoaminen verkkosivuilla ei ole teletoimintaa
• tv- tai radio-ohjelmistoja (televisio- tai radiotoiminnan harjoittaja saattaa kuitenkin osallistua ohjelmavirran tekniseen välittämiseen, jolloin tämä osa toiminnasta on teletoimintaa)
• ICT-palveluja kuten laitteiden tai ohjelmistojen tarjontaa, ohjelmien verkkotallennuspalveluja, tilausohjelmapalveluja tai maksu-tv-pakettien tai -korttien tarjontaa
• tietoliikenneyhteyksien päällä tarjottuja valvonta- tai hälytyspalveluja, joita tarjotaan usein esimerkiksi hoiva- tai vartiointipalveluissa.

Lain määritelmät: teleyritys

Toimintaan ja palveluun sovelletaan teletoimintasääntelyä, jos se täyttää lain teletoimintaa koskevien määritelmien tunnusmerkit. Merkityksellisiä määritelmiä lain 3 §:ssä ovat teleyritys, viestintäpalvelu ja verkkopalvelu. Kun arvioidaan, soveltuuko lainsäädäntö johonkin tiettyyn palveluun, olennaisinta on yleensä arvioida, onko käyttäjäpiiri ennalta rajaamaton ja missä tilanteissa palvelun tarjoajan katsotaan osallistuvan viestin siirtämiseen tai jakeluun.

Lain määritelmän mukaan teleyrityksellä tarkoitetaan sitä, joka tarjoaa verkkopalvelua tai viestintäpalvelua ennalta rajaamattomalle käyttäjäpiirille eli harjoittaa yleistä teletoimintaa.

Teknologianeutraalius

Teletoiminnan sääntely on teknologianeutraalia. Se koskee kohdeviestintää kuten puhelin-, tekstiviesti-, laajakaista- ja sähköpostipalveluita ja joukkoviestintää kuten kaapelitelevisio-, IPTV-, antennitelevisio- ja radiopalveluita.

Joukkoviestintäverkoissa teletoimintaa on esimerkiksi antenni-, kaapeli- ja IPTV-verkkojen ylläpito ja tarjonta ja kaapeli- tai IPTV-liittymän tarjoaminen. Ohjelmavirran tekniseen välittämiseen ja teletoimintaan kuuluvat esimerkiksi kuvan ja äänen synkronointi ja teksti-tv:n ja sähköisen ohjelmaoppaan (EPG) tietojen välittäminen.

Vastikkeellisuus tai vastikkeettomuus

Yleinen teletoiminta voi olla vastikkeellista tai vastikkeetonta. Muukin kuin kaupallinen toimija voi olla lain tarkoittama teleyritys, koska laissa ei ole säädetty yleiselle teletoiminnalle vastikkeellisuuden vaatimusta. Teleyrityssääntely voi siten koskea myös esimerkiksi kaupunkeja tai muita epäkaupallisia toimijoita ja internetin ilmaispalveluja.

Ennalta rajaamaton käyttäjäpiiri

Yleinen teletoiminta tarkoittaa sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaa ennalta rajaamattomalle käyttäjäpiirille. Teleyrityssääntely ei siis koske esimerkiksi työnantajaa, taloyhtiötä, oppilaitosta tai hotellia, joka tarjoaa viestintäpalveluita omille käyttäjilleen. Näitä voi kuitenkin koskea yhteisötilaajan sääntely.

Tulkintaa: Ennalta rajaamatonta käyttäjäpiiriä Traficom on tulkinnut suppeasti. Lain perusteluissa (HE 221/2013, 3 §:n teleyrityksen määritelmän yksityiskohtaiset perustelut) todetaan, että käyttäjäpiirin rajaamattomuuden arvioinnissa on otettava huomioon esimerkiksi

• verkon ja palvelun luonne,
• verkon ja käyttäjäpiirin laajuus ja
• käyttäjäksi pääsemisen edellytysten rajoittavuus.

Lain perusteluissa todetaan, että viestintäpalvelun toimiminen vain tietyllä sovelluksella tai tietyllä päätelaitteella tai verkon tai palvelun saatavuus vain tietyllä maantieteellisellä alueella eivät yksinään tee palvelusta ennalta rajatun käyttäjäpiirin palvelua.

Esimerkkejä:

• Sovellussidonnaiset viestintäpalvelut ovat tyypillisiä esimerkiksi internetissä tarjottavissa puhe- ja pikaviestintäpalveluissa. Sovellukset ovat muiden tuotteiden tavoin vapaasti käyttäjien hankittavissa.
• Päätelaitteisiin kuuluvat matkaviestinyrityksestä riippumattomat viestintäpalvelut, joita voivat olla esimerkiksi pikaviestintä, sähköposti ja teksti- tai multimediaviestit.
• Verkkoyhteisöjen ja sosiaalisen median viestintäpalvelut, joissa yhteisöön ja viestintäpalvelun käyttäjäksi liittyminen on siinä määrin vapaata, että yhteisön jäsenyyttä ei yksinomaan voida pitää käyttäjäpiirin ennalta rajaamisena.
• Maantieteelliseltä peitoltaan vähäiset tai hallinnointitavaltaan uudenlaiset verkot kuten WLAN-verkot, joissa tarjotaan internetyhteyspalvelua. Ne voivat olla alueellisesti varsin suppealla alueella, mutta jos niiden käyttäjäpiiri valikoituu vapaasti, maantieteellinen peitto ei yksinään tee käyttäjäpiiristä ennalta rajattua.

Tyyppiesimerkkinä ennalta rajatusta käyttäjäpiiristä lain perusteluissa todetaan

• yrityksen työntekijöilleen ja koulun opiskelijoilleen tarjoamat palvelut
• taksikeskuksen ja taksien sisäinen viestintäpalvelu
• kahvilan tai hotellin asiakkailleen tarjoama viestintäpalvelu, joka koskee sinänsä hyvin vapaasti valikoituvien asiakkaiden piiriä, mutta käyttäjäpiiri on niin pieni, että kokonaisuutena palvelun tarjontaa ei yleensä voida katsoa yleiseksi teletoiminnaksi.

Lain määritelmät: Viestintäpalvelu ja verkkopalvelu

Lain määritelmän mukaan viestintäpalvelulla tarkoitetaan palvelua, joka muodostuu kokonaan tai pääosin viestien siirtämisestä viestintäverkossa sekä siirto- ja lähetyspalvelua joukkoviestintäverkossa ja henkilöiden välisen viestinnän palvelua.

Tulkintaa, mikä on viestien siirtämistä: Viestintäpalvelun määritelmän täyttävänä siirtämisenä on vähimmillään pidetty internetiin liitetyn sähköpostipalvelimen hallintaa tai puheluiden hallintaa IN-luonteisilla toiminnoilla. Sen sijaan puhtaan vertaisverkko-ohjelmiston (puhdas P2P) tarjoaminen ei ole viestintäpalvelun tarjoamista, mikäli viestit eivät kulje palveluntarjoajan laitteen kautta - eli tämä ei osallistu viestien siirtämiseen.

Lain määritelmän mukaan verkkopalvelulla tarkoitetaan palvelua, jossa teleyritys (verkkoyritys) tarjoaa omistamaansa tai muulla perusteella hallussaan olevaa viestintäverkkoa käytettäväksi viestien siirtoon tai jakeluun. Viestintäverkolla tarkoitetaan lain määritelmän mukaan toisiinsa liitetyistä johtimista sekä laitteista muodostuvaa järjestelmää, joka on tarkoitettu viestien siirtoon tai jakeluun johtimella, radioaalloilla, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla. Yleisellä viestintäverkolla tarkoitetaan viestintäverkkoa, jota käytetään viestintäpalvelujen tarjontaan ennalta rajaamattomalle käyttäjäpiirille.

Tulkintaa: Verkkopalvelun tulkinnasta ei ole yhtä paljon vakiintunutta soveltamiskäytäntöä kuin viestintäpalvelusta. Traficom on antanut neuvontaa verkkoyrityksen ja verkkopalvelun tulkinnasta esimerkiksi erilaisille kunnallisille tai paikallisille toimijoille, jotka rakentavat esimerkiksi kuituverkkoja sekä joissakin monen toimijan toteutuksissa.

Lähtökohtaisesti pelkkä viestintäverkon rakentaminen tai omistaminen ei ole yleistä teletoimintaa. Teletoiminnan kynnyksen toiminta ylittää siinä vaiheessa, kun verkkoa tarjotaan tai käytetään yleisten viestintäpalveluiden tai henkilöiden välisen viestinnän palvelun tarjoamiseen. Teleyritykseksi Traficom on neuvonnassa lähtökohtaisesti arvioinut sen tai ne yritykset, jotka hallinnoivat verkkoa ja käyttävät päätösvaltaa siitä, keille verkkoa tarjotaan. Sillä ei ole merkitystä, kuinka monta teleyritystä (palveluyritys) verkossa toimii.

Verkko- ja palveluyrityksen rajanveto ei aina ole selvä eikä sillä toisaalta ole ratkaisevaa merkitystäkään muissa kuin tietyissä huomattavan markkinavoiman ja yleispalvelun velvoitteissa. Etenkin IP-verkoissa ja IP-pohjaisissa palveluissa rajanveto voi olla tulkinnanvarainen. Esimerkiksi internetin päällä tarjotuissa viestintäpalveluissa viestintäpalvelun tarjoajalla saattaa olla vähimmillään hallussa vain palvelin, jonka avulla palveluja toteutetaan ja ohjataan avoimessa internetissä.

Traficom on arvioinut verkkoneutraliteettia koskevassa muistiossa, että

• EU-tuomioistuimen ja KHO:n ratkaisut (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio iMez vs. TeliaSonera C-192/08 ja KHO 2010:55, Dnro 177/2/07) näyttäisivät ohjaavan jossain määrin verkkoyrityksen suppeaan tulkintaan ja
• tulkinnassa voi olla tarvittaessa syytä ottaa huomioon puitedirektiivin yleisen viestintäverkon määritelmään 2009 lisätty tarkennus 'verkon liityntäpisteiden välillä', millä tarkoitetaan tilaajan konkreettisia liityntäpisteitä.