Vesiliikennelaki2020 - rangaistus- ja sanktiojärjestelmä

Uudessa vesiliikennelaissa (782/2019) vesiliikenteen rangaistusjärjestelmä uudistuu. Nykyisin käytössä olevan rikosoikeudellisen rangaistusjärjestelmän rinnalle tulee vesiliikenteen liikennevirhemaksujärjestelmä.

Liikennevirhemaksua käytetään hallinnollisten vesiliikennerikkomusten seuraamuksena, kun taas sakko säilyy vakavampien ja moitittavampien tekojen rangaistuksena. Uuden vesiliikennelain tullessa voimaan erilaisia vesikulkuneuvon päällikön yleisiä rikkomuksia, vesiliikenteen nopeusrajoitusten rikkomisia ja rekisteröintirikkomuksia käsitellään kiinteämääräisillä liikennevirhemaksuilla. Näiden lisäksi vähäistä vakavammat varustepuutteet, meriteiden sääntöjen noudattamatta jättäminen sekä vakavammat ylinopeusrikkomukset tulevat rangaistavaksi vesiliikennerikoksena.

Vesiliikennerikoksen lisäksi vesiliikennelain vastainen toiminta voi tulla rangaistavaksi rikoslain (39/1889) 23 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisena liikenneturvallisuuden vaarantamisena, jos aluksen tai muun vesikulkuneuvon ohjailusta vastuussa olevana tai aluksen tai muun vesikulkuneuvon kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä toimivana rikkoo vesiliikennelakia tai sen nojalla annettua määräystä taikka kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehtyä yleissopimusta ( SopS 30/1977).

Uuden vesiliikennelain valvonnasta vastaavat poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja Liikenne- ja viestintävirasto. Näistä poliisilla, Rajavartiolaitoksella ja Tullilla on toimivalta määrätä liikennevirhemaksuja sekä velvollisuus ryhtyä tutkimaan erilaisia vesiliikennerikoksia esitutkinnassa

Mikä on liikennevirhemaksu?

Liikennevirhemaksu on vesiliikenteen uusi maksuseuraamus, joka voidaan määrätä seuraamukseksi uudessa vesiliikennelaissa erikseen sanktioiduksi säädetyistä vesiliikennerikkomuksista. Liikennevirhemaksu korvaa erilaiset vesiliikenteen rikesakkorangaistukset, joiden piiriin on kuulunut vesiliikennelain sekä vesikulkuneuvojen rekisteröinnistä annetun lain (424/2014) vähäisiä rikkomuksia. 

Liikennevirhemaksu on kiinteämääräinen seuraamus. Liikennevirhemaksun suuruus on määritelty rikkomuskohtaisesti vesiliikennelaissa ja sen suuruuteen vaikuttaa teon lisäksi se, kenelle liikennevirhemaksu määrätään. Vesiliikenteen liikennevirhemaksun suuruus on vähintään 70 euroa, mutta enintään 120 euroa. Ankarin liikennevirhemaksu voidaan määrätä vesikulkuneuvolla tehdystä nopeusrajoituksen rikkomisesta.

Vesiliikenteen liikennevirhemaksu voidaan määrätä vesikulkuneuvon päällikölle, vesikulkuneuvon omistajalle tai haltijalle taikka vesikulkuneuvon tai moottorin valmistajalle, maahantuojalle, myyjälle, korjaajalle tai muulle vastaavaa toimintaa harjoittavalle elinkeinonharjoittajalle. Vastuu vesiliikenteen liikennevirhemaksusta on määritelty vesiliikennerikkomuskohtaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että eri liikennevirhemaksuluokissa on erikseen määritelty se, kenelle liikennevirhemaksu voidaan määrätä. Esimerkiksi vesikulkuneuvolla tehdystä nopeusrajoituksen rikkomisesta voidaan määrätä liikennevirhemaksu vesikulkuneuvon päällikölle.

Jos liikennevirhemaksu määrätään useammasta kuin yhdestä vesiliikennerikkomuksesta, korotetaan rikkomuksesta seuraavaa ankarinta liikennevirhemaksua 40 eurolla. Korotus on kertaluonteinen. Esimerkiksi vesikulkuneuvon päällikölle voidaan määrätä nopeusrajoituksen rikkomisesta 120 euron liikennevirhemaksu. Tätä liikennevirhemaksua korotettaisiin 40 eurolla, jos vesikulkuneuvon päällikkö ei ole huolehtinut siitä, että vesikulkuneuvossa ei ole mukana esimerkiksi käsisammutinta, joka on asianmukaisesti tarkastettu.

Liikennevirhemaksu ei ole sakko, vaan hallinnollinen sanktio. Liikennevirhemaksu ja sakko ovat kuitenkin luonteeltaan samanlaisia – kumpikin on lainvastaisesta menettelystä määrättävä seuraamus. Liikennevirhemaksun tarkoituksena on myös korostaa sitä, että sakkorangaistus on varattu moitittavuudeltaan vakavampien vesiliikennerikosten rangaistukseksi.

Liikennevirhemaksut sekä sakot ja muut rikosoikeudelliset rangaistukset muodostavat eheän kokonaisuuden. Tämä tarkoittaa sitä, ettei liikennevirhemaksun ja sakon soveltamisalojen väliin jää mitään sanktioimatonta menettelyä. Vesiliikennelain vastainen teko, joka on moitittavuudeltaan vähäinen, käsitellään liikennevirhemaksulla, mutta sakko ja muut rikosoikeudelliset rangaistukset ovat varattu moitittavuudeltaan vakavampia tekoja varten. Tällöin esimerkiksi vähäisestä nopeusrajoitusten rikkomisesta voidaan määrätä liikennevirhemaksu, mutta vähäistä suuremmasta ylinopeudesta rangaistuksena on vähintään sakkorangaistus vesiliikennerikoksesta.

Liikennevirhemaksu ei ole pelkästään uutta vesiliikennelakia koskeva uusi hallinnollinen maksuseuraamus. Liikennevirhemaksu voidaan määrätä seuraamukseksi myös tieliikennelaissa (729/2018; uusi tieliikennelaki tulee voimaan 1.6.2020), ajoneuvolaissa (1090/2002), ajokorttilaissa (386/2011) ja liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017) säädetyistä hallinnollisista rikkomuksista. Lue lisää tieliikenteessä määrättävästä liikennevirhemaksusta Tieliikennelaki2020-sivuilta . 

Uusi vesiliikennelaki ja vesiliikennerikos

Vesiliikenteen liikennevirhemaksun lisäksi uudessa vesiliikennelaissa on säädetty uudesta vesiliikenteen rikoksesta, vesiliikennerikoksesta. Vesiliikennerikoksen alaan kuuluu kaikki vähäistä vakavampi ja moitittavampi vesiliikennelain vastainen toiminta.

Vesiliikennerikoksesta määrätään sakkorangaistus, joka on suuruudeltaan vähintään yksi ja enintään 120 päiväsakkoa. Rangaistuksen suuruus riippuu vesiliikennerikoksen laadusta, rikoksen vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta, teon vaikuttimista sekä rikoksesta ilmenevästä muusta tekijän syyllisyydestä.

Vesiliikennerikos voidaan käsitellä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (754/2010) mukaisessa sakkomenettelyssä. Sakkomenettelyssä vesiliikennerikos käsitellään tuomioistuimen ulkopuolella poliisimiehen, rajavartiomiehen tai tullimiehen määräämällä sakkomääräyksellä.

Sakkomenettelyssä voidaan käsitellä vain yksinkertaisia ja selviä vesiliikennerikoksia. Tällainen rikos on usein vesiliikennevalvonnassa todettu teko, johon ei liity haastavia näyttökysymyksiä. Tällaisesta vesiliikennerikoksesta määrättävän rangaistuksen suuruus on tyypillisesti 10–30 päiväsakkoa riippuen vesiliikennerikoksen laadusta ja muista siihen liittyvistä seikoista.

Vesiliikennerikos on kyseessä silloin, kun tekijä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo:

1. vesikulkuneuvon käyttämistä koskevia yleisiä velvollisuuksia;
2. vesikulkuneuvon kuljettajaa, päällikköä ja luovuttajaa koskevia yleisiä vaatimuksia vesikulkuneuvon luovuttamisesta;
3. vesikulkuneuvon päällikön yleistä vastuuta muun muassa vesikulkuneuvon rakenteesta, kunnosta ja muista turvallisuuteen vaikuttavista ominaisuuksista; pelastusliiveistä, kelluntapukineista ja pelastuspuvusta; sekä vesikulkuneuvossa käytettävistä asianmukaisista merikartoista ja merenkulkujulkaisuista, jos aiottu matka edellyttää reittisuunnittelua matkan pituuden tai muun vastaavan syyn tai olosuhteen johdosta;
4. säännöksiä meriteiden sääntöjen määräysten noudattamista alueella, jolla niitä on sellaisinaan noudatettava;
5. kieltoa muuttaa tai poistaa turvalaite tai käyttää yksityisen kulkuväylän merkitsemisessä yleisen kulkuväylän merkitsemiseen tarkoitettuja turvalaitteita;
6. kieltoa asettaa erehdyttävä valo tai laite; tai
7. kieltoa vaarantaa turvalaitteen toimintaa tai jättää ilmoittamatta toimimattomasta turvalaitteesta; taikka
8. vesiliikennemerkillä asetetun suurimman sallitun nopeuden tai vesikulkuneuvokohtaisen nopeuden, jos nopeuden ylitys on suurempi kuin sallitun nopeuden määrä.