Henrika Björkell-Virta vietti yli 10 vuotta merillä, vaikka reitti merille ei ollut aivan suora. - Nuoruuden haaveeni oli lähteä merille. Perheessäni oli merimiehiä ja ala kiinnosti, mutta takaraivossa kuulin muiden ajatukset siitä, etteivät naiset kuulu merille.
- Olen puuseppä ja gradua vaille valmis maisteri. Lopulta päätin kouluttautua ensin kansimieheksi, sitten perämieheksi ja vielä merikapteeniksi, Henrika kertoo taustastaan. Henrika rakasti työtään merillä ja työskenteli niin rahtilaivoilla, ro-ro-aluksilla kuin matkustaja-aluksilla ympäri maailmaa. Perheen perustamisen jälkeen hän kiinnostui töistä, joita voisi tehdä merenkulun alalla mutta maissa.
Turvaa merenkulkijoilla ja mahdollisuus viestiä kaikille
Vuodesta 2017 Henrika on työskennellyt merikartoituksen parissa ja ensimmäiset työt liittyivät merikarttojen muutoksiin.
Henrika luo työssään merelle turvallisuutta ja mahdollistaa viestintää. Merenkulkijat tarvitsevat ajankohtaiset tiedot väylien muutoksista, jotta laivat voivat kulkea turvallisesti väylillä ja siten turvata Suomen vientiä.
Työhön kuuluu myös väylänpitäjien valvonta sekä vesilain mukaisia lausuntoja, kuten vesistökaapelit, joiden tiedot myös päivitetään merikarttoihin. - Kaapeleissa kulkee esimerkiksi teleliikenne- ja valokuitukaapeleita ja näitä on tullut koronan aikana todella paljon lisää, Henrika tarkentaa.
Oppiminen on tärkeää sekä töissä että vapaa-ajalla
Henrikan mielestä parasta hänen työssään on se, että saa työskennellä merenkulun parissa. Uudessa virastossa kehitettävää riittää eikä mikään päivä ole samanlainen. Kehittäminen ja kehittyminen ovat Henrikalle tärkeitä.
"Olen ikuinen opiskelija", Henrika kertoo ja vapaa-ajasta osan viekin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot, joiden aiheena on autonominen merenkulku.