Suomen väestön ikärakenne muuttuu jatkuvasti vanhempaan suuntaan. Samalla iäkkäiden kuljettajien osuus kaikista tiellä liikkujista korostuu ja heidän liikkumistottumuksensa nousevat erityisen tärkeäksi liikenneturvallisuustyön teemaksi. Traficomin ikäkuljettajien seurantatutkimuksen perusjoukkona ovat kaikki 65-vuotta täyttäneet vähintään B-luokan ajokortin haltijat. Ikäryhmittäin muodostetun otoksen avulla ikäkuljettajien kokemuksista liikenteessä on kerätty tietoa samantapaisella tutkimuslomakkeella vuodesta 2009 lähtien. Tutkimuksen tuloksia käytetään muun muassa iäkkäiden ajoterveyden ja liikenneturvallisuuskehityksen arviointiin sekä ajokorttijärjestelmän ja koulutuksen suunnitteluun. Vuoden 2024 ikäkuljettajien seurantatutkimukseen saatiin vastauksia yhteensä 1 481, jolloin vastausasteeksi muodostui 53 %. Vastausastetta voidaan pitää kyselytutkimukseksi poikkeuksellisen korkeana, vaikka pidemmällä tähtäimellä tarkasteltuna trendi onkin ollut lievästi laskusuuntainen.
Aiempien vuosien tapaan valtaosa vastaajista piti omaa ajokorttia erittäin tärkeänä päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta ja yli puolet vastaajista ilmoitti tekevänsä henkilöautomatkoja päivittäin tai lähes päivittäin. Keskimääräinen yhden vastaajan viimeisen vuoden aikana ajama ajosuorite oli noin 7020 kilometriä. Sekä henkilöauton käytön yleisyyden että ajokilometrien perusteella auton käyttö on ikäkuljettajilla lisääntynyt hieman viime vuosina, mutta on edelleen hieman matalammalla tasolla vuosiin 2017–2019 nähden. Yli 64-vuotiaita kuljettajia ei voida kuitenkaan pitää yhtenäisenä joukkona ja ajosuoritteessa on merkittäviä eroja vastaajaryhmien välillä. Selvästi keskimääräistä enemmän ajavat miehet sekä alle 80-vuotiaat vastaajat. Henkilöautolla tehdyistä matkatyypeistä yleisimpiä olivat asiointi- ja kauppamatkat, mutta merkittävään rooliin nousivat myös vierailu-, mökki- ja harrastusmatkat. Alle 70-vuotiaista vastaajista osa teki lisäksi edelleen säännöllisesti työhön liittyviä matkoja.
Tutkimukseen vastanneista iäkkäistä B-kortin haltijoista 94 prosentilla oli taloudessaan vähintään yksi auto. Alle 70-vuotiaista vastaajista kahden tai useamman auton kotitalouksissa asui noin kolmannes vastaajista. Noin puolet vastaajista ilmoitti ajavansa manuaalivaihteisella autolla ja heistä alle 10 % oli harkinnut vaihtamista automaattivaihteiseen autoon. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli käyttänyt ajossaan vähintään yhtä avustavaa järjestelmää, joista yleisimmin ilmoitettiin navigaattori ja luistonestojärjestelmä. Pääosin ikäkuljettajat kokivat avustavat järjestelmät hyödyllisiksi, mutta osittain niihin liittyvät automaattitoiminnot, kuten vakinopeudensäätimen tai kaistavahdin automatiikka koettiin tietyissä tilanteissa myös keskittymistä haittaavaksi. Sanallisen perusteella uusia ominaisuuksia ei välttämättä kaivattu omaan autoon, mutta totuttelun jälkeen ne oli usein koettu hyödyllisiksi.
Iäkkäät kuljettajat arvioivat oman ajokykynsä ja ajoterveytensä keskimäärin hyväksi tai erinomaiseksi. Ajamisen eri osa-alueista heikoimmiksi arvioitiin aiempaan tapaan ajaminen ja reitin löytäminen tuntemattomassa ympäristössä sekä uusien ja muuttuneiden liikennesääntöjen tunnistaminen. Useiden tekijöiden osalta arviot omasta ajokyvystä ovat parantuneet viime vuosien aikana. Yleisimpinä viimeaikaisina muutoksina omassa ajokäyttäytymisessä nousivat esille pimeällä, vilkkaassa liikenteessä ja vaikeissa talviolosuhteissa ajamisen välttely sekä oman ajokunnon tehostunut tarkkailu. Oman ajokyvyn heikentymisestä indikoivista merkeistä kysyttäessä selkeimmin esille nousi niin ikään vaikeudet näkemisessä pimeän ja hämärän aikana. Terveydenhuoltohenkilökunnan sekä läheisten kanssa käyty ajoterveyteen liittyvä keskustelu oli kuitenkin kokonaisuudessaan harvinaista.
Ikäkuljettajien liikennemenestystä mittaavat indeksiarvot olivat vuonna 2024 laskeneet hieman edellisestä vuodesta. Vuoden aikana kokonaan ilman vahinkoja ja rikkeitä oli selvinnyt 84 % vastaajista, mikä oli niin ikään aavistuksen viime vuosien keskiarvoa matalampi. Läheltä piti -tilanteiden määrä oli myös hieman kasvanut, mutta vahinkojen ja rikkeiden määrässä selkeää suuntaa ei ollut havaittavissa. Läheltä piti -tilanteita oli sattunut eniten tutkimusjoukon nuorimmille alle 70-vuotiaille vastaajille. Mutta jos otetaan huomioon iäkkäimpien vastaajien pienet ajokilometrimäärät, nousee ajokilometreihin suhteutetut vahinkomäärät useimpien vahinkotyyppien osalta iäkkäimmillä vastaajilla kaikkein korkeimmiksi.
Sanallisessa palautteessa moni vastaaja ilmoitti ajavansa ainoastaan tutussa ympäristössä vakioreiteillä ja selviytyvänsä siksi hyvin liikenteessä. Haasteina nostettiin esille muun muassa pimeällä ajaminen tai vilkkaat liikennetilanteet vieraassa ympäristössä. Osa vastaajista koki ongelmia myös muuttuneiden liikennesääntöjen seurannassa tai avustavien järjestelmien käytössä. Autokannan uudistuessa yhä useampi vastaaja oli kuitenkin myös omaksunut uusia järjestelmiä ajoansa helpottamaan. Useimmat vastaajat kokivat tärkeäksi seniorikuljettajille suunnatun koulutuksen, perusteellisen perehdyttämisen ajoneuvon uusiin järjestelmiin ja tiedottamisen uusista liikennesäännöistä. Koulutusmahdollisuuksista harva vastaaja kuitenkaan oli tietoinen.