Tutkimuksia ja selvityksiä 1/2001
Iäkkäiden tienkäyttäjien liikkumismahdollisuudet ja liikkumisen esteet
(suomenkielinen)
Anu Siren ja Liisa Hakamies-Blomqvist
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ikääntyneen suomalaisen väestön liikkumista, liikkumismahdollisuuksia ja -esteitä suhteessa tiettyihin taustamuuttujiin, kuten asuinpaikkaan, sukupuoleen, sivilisäätyyn, koulutustasoon ja ajokortinhaltijuuteen.
Tutkimus on toteutettu postikyselynä, joka lähetettiin satunnaisesti poimitulle otokselle (N2500), jonka perusjoukon muodostivat kaikki suomalaiset 65 vuotta täyttäneet henkilöt. Postitse lähetetyssä kyselylomakkeessa esitettiin erilaisia taustatietoja kartoittavia kysymyksiä, liikkumismahdollisuuksia kartoittavia kysymyksiä sekä muita liikkumistottumuksiin liittyviä kysymyksiä. Kyselyn palautusprosentti oli kokonaisuudessaan 61.
Tulokset osoittivat, että iäkkään väestön asiointimatkojen pituudet vaihtelevat alueellisesti paljon. Maaseudulla asiointimatkat ovat usein niin pitkiä, että käytössä on oltava jokin kulkuväline, kun taas kaupunkimaisissa kunnissa asiointi oli yleensä mahdollista tehdä kävellen.
Tulokset myös osoittivat kulkumuotojen valinnan olevan hyvin sukupuolittunutta: iäkkäät miehet käyttivät matkoihinsa pääasiallisesti autoa ja ajoivat sitä itse, kun taas naiset käyttivät muita kulkuvälineitä, olivat autoissa matkustajina tai kävelivät. Naisten liikkuminen oli siten hyvin pitkälti joko lyhyiden etäisyyksien, oman fyysisen toimintakyvyn tai jonkin kuljettavan henkilön varassa.
Liikkumisen esteellisyyttä ennustivat naissukupuoli, korkea ikä, asuminen hajaasutusaslueella, asuminen yksin sekä ajokortittomuus. Ajokortin merkitys iäkkäiden henkilöiden liikkumisen rnahdollistajana tuli tutkimuksessa hyvin voimakkaasti esille. Tämän tuloksen valossa erilaiset toimenpiteet ajo-oikeuden rajoittamiseksi ikään perustuen ovat hyvin kyseenalaisia.
Huomattavaa on myös, että liikkumisen esteet ovat hyvin sukupuolittuneita sinällään, ja kasautuvat pääsääntöisesti naisille. läkkäät naiset ovatkin karkeasti jaoteltuna ryhmä, joiden itsenäisen liikkuvuuden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tulisi suunnata toimenpiteitä. Tämän tutkimuksen tulosten avulla on yhä helpompi määrittää myös tarkemmin ne iäkkäiden alaryhmät, joiden itsenäinen liikkuvuus on haavoittuvinta ja suurimmassa riskissä heiketä.