AKE 1/06 Kuljettajantutkinnon ajokokeen toimivuus (pdf)
A. Katila, M. Peräaho, S. Laapotti, K. Hernetkoski, E. Keskinen
Tutkimuksen tavoitteena oli sekä teoreettisesti, dokumentteihin perustuen että empiirisen tapaustutkimuksen keinoin vastata kysymyksiin 1. Millainen on suomalaisen ajokokeen arvioinnin validiteetti ja reliabiliteetti B-luokassa? ja 2. Miten B-luokan opetussuunnitelma ja AKEn ajokoeohjeistus B-luokan osalta tukevat toinen toisiaan.
Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin Turun kuljettajantutkintoja vastaanottavassa toimipisteessä. Ajokokeen reliabiliteettia selvitettiin kahden tutkinnon vastaanottajan samasta ajokokeesta tekemiä arvioita vertaamalla. Kulti-tiedostoa käytettiin luotettavamman kuvan saamiseen ajokokeista. Ajokokelaille, liikenneopettajille ja tutkinnon vastaanottajille tehdyillä lomakekyselyillä ja haastatteluilla selvitettiin ajokokeen osa-alueiden toimivuutta. Ajokokeen ohjetta ja opetussuunnitelmaa vertaamalla arvioitiin, miten niissä käytetyt käsitteet tukevat toisiaan.
Tulosten perusteella suomalaisen ajokokeen reliabiliteettia ja validiteettia voidaan pitää hyvinä, vaikka kehittämisen mahdollisuuksiakin on. Molemmat tutkinnon vastaanottajat olivat kaikissa 20 ajokokeessa samaa mieltä hyväksymisestä ja hylkäämisestä, mutta merkinnöissä ja pienemmissä yksityiskohdissa oli eroja. Naiskokelaiden hylkäysprosentit olivat ajokokeessa noin 9 prosenttiyksikköä korkeammat kuin mieskokelaiden. Kokeessa hyväksyttyjen miesten ja naisten erot ajotaidoissa olivat samansuuntaisia: miehet arvioitiin ajotaidoiltaan paremmiksi kuin naiset kaikissa muissa paitsi sosiaalisissa taidoissa. Naiskokelaiden hylkäysprosentit tutkinnon vastaanottajittain vaihtelivat enemmän kuin miesten. Kyse näyttää olevan tutkinnon vastaanottajien erilaisista hyväksymisen kriteereistä. Yksittäisten tutkinnon vastaanottajien väliset erot hylkäysprosenteissa kertovatkin reliabiliteettiin ja siten myös validiteettiin kohdistuvasta ongelmasta. Vastaanottajakohtaisten ja erikseen miesten ja naisten hylkäysprosenttien seuranta, tarvittava koulutus ja arviointikriteerien tarkentaminen ovat keinoja, joilla on edelleen pyrittävä vähentämään vastaanottajakohtaista vaihtelua.
Ajokoeprosessia arvioitaessa havaittiin, että vastaanottajien toiminta vastasi muuten ohjeita, mutta että harvoin palautetta annettiin tarkastellen kokelaan itsearviointeja ja yleisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Palaute keskittyi ajokokeessa tapahtuneisiin virheisiin. Kuljettajakokelaat pitivät parhaiten toimivana ajokokeen vastaanottajan palautetta ajokokeen jälkeen. Kokelaat kokivat myös saaneensa hyödyllistä tietoa ajotaidostaan. Osa haastatelluista opettajistakin piti palautteita onnistuneina. Opettajat kuitenkin myös kritisoivat palautetta enemmän kuin kokelaat. Kokelaiden käsitykset haastatteluissa ajokokeen toimivuudesta yleensä olivat myönteisiä kaikissa asioissa. Ajokokeen vastaanottajat eivät kuitenkaan kokelaiden mukaan aivan onnistuneet yrityksissään vähentää jännitystä ajokokeessa.
Tutkinnon vastaanottajien kyselyvastausten mukaan heikoimmin käsiteltiin sekä autokoulussa että ajokokeessa ajoreittien ja oman liikkumisen suunnittelu. Parhaiten kaikkien vastaajaryhmien mielestä sekä autokoulussa että ajokokeessa toteutuivat liikennesääntöjen osaaminen ja turvallinen ajaminen tavanomaisissa liikennetilanteissa.
Liikenneopettajien enemmistön mielestä itsearviointi ei ollut toimivaa eikä enemmistö opettajista pitänyt itsearviointeja ajokokeessa palautetta helpottavana keinona. Itsearviointien avulla voidaan kuitenkin nostaa asioita esiin ja aktivoida oppijaa. Itsearviointien välineellistä merkitystä sekä opetuksessa että ajokokeessa tulee korostaa.
Suomessa on johdonmukainen kytkentä opetussuunnitelman ja ajokokeen välillä. Ajokoetta pidetäänkin kuljettajakoulutuksen keskeisenä osana. Kuljettajantutkinnon ajokoe tukeekin merkittävällä tavalla opetussuunnitelmaa.
Suomalaisessa ajokokeessa on jo otettu käyttöön huomattava määrä sellaisia kehitysehdotuksia, joita vasta esitetään monien Euroopan maiden ajokokeisiin. Näitä ehdotuksia ovat mm. kompetenssien arviointi, ajokokeen palautteellisuus, itsearvioiden hyväksikäyttö, ajoajan riittävyydestä huolehtiminen ja kokelaiden lähtötason varmistaminen. Ajamisen ylempien hierarkiatasojen ottaminen huomioon on kuitenkin vielä tulevaisuuden haasteellinen tehtävä.