Tutkimus ajoneuvon ajonhallinnasta ja onnettomuuusriskeistä suomalaisen onnettomuusaineiston perusteella (pdf)
Ari Tuononen, Panu Sainio ja Lassi Hartikainen, TKK
Tutkimuksessa tutkitaan ajoneuvojen ajonhallintaa ja onnettomuusriskejä kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien perusteella.
Ajoneuvojen aktiiviset turvajärjestelmät yleistyvät nopeasti. Aktiivisista turvajärjestelmistä saatava hyöty jää helposti onnettomuuksien seurauksia lieventävien passiivisten järjestelmien varjoon.
Ajoneuvojen ja ajoneuvojärjestelmien toimittajilla on samaan periaatteeseen nojautuvia ajonvakautuksia. Tunnetuin lienee Bosch:n ESP (Electronic Stability Programme). Yleisnimenä näille järjestelmille on sovittu käytettävän termiä ESC (Electronic Stability Control).
Ajoneuvon käyttäytyminen ääritilanteissa on voimakkaasti epälineaarista. Kuljettaja tottuu ajoneuvon tiettyyn käytökseen normaalissa ajossa eli tietty ratin kääntökulma aiheuttaa ennustettavan liiketilan muutoksen. Ääritilanteessakin kuljettaja ohjaa autoa vanhan tottumuksen mukaisesti, mutta auto ei enää vastaakaan odotetulla tavalla. Ajonvakautusjärjestelmä korjaa tätä kuljettajan toivoman ns. nimelliskäytöksen ja auton todellisen käytöksen välistä eroa.
ESC voisi teoriassa estää kaikki onnettomuudet, joissa auto lähtee heittelehtimään. Se ei voi kuitenkaan estää onnettomuuksia, joissa hiljalleen ajaudutaan kaistalta pois tai joissa kaarteeseen ajetaan aivan liian suurta nopeutta käyttäen. Näissäkin tapauksissa tosin lopullinen ulosajo tapahtuisi todennäköisemmin keula eikä kylki edellä ja pienemmällä nopeudella.
Tutkittaviksi suomalaisiksi onnettomuuksiksi valittiin sellaiset, joissa ajoneuvon käyttöönottopäivämäärä on välillä 2000–2006.
ESC:n hyöty näkyy selvästi tutkitussa aineistossa. Tulokset ovat samansuuntaiset kuin mm. Ruotsissa ja Saksassa tehdyissä tutkimuksissa. Suomessa tähän tutkimukseen soveltuvat onnettomuusmäärät ovat vielä melko pieniä, kun niitä verrataan kaikkiin liikenneonnettomuuksiin - johtuen mm. vanhasta autokannasta.
ESC olisi säästänyt 31 ihmishenkeä seitsemän vuoden aikana. Se voi tuntua melko pieneltä määrältä vuotta kohden. Tällaista vertailua ei kuitenkaan voida tehdä, koska ESC:n tehokkuutta tutkittiin vain sellaisissa kuolonkolareissa mukana olleissa onnettomuusautoissa, joissa ESC olisi auton iän puolesta voinut olla varusteena. On syytä muistaa, että vertailujoukossa oli mukana 171 kuollutta, joista 31 olisi pelastunut. Suhteellinen vertailu antaa siten todenmukaisemman kuvan tulevaisuutta varten. Tässä Joukossa ESC olisi vähentänyt kuolleita 18 %.
Mielenkiintoinen ajatusvertailu voidaan tehdä ESC:n ja keskikaiteen välillä, jotka molemmat ovat tehokas keino vähentää kohtaamisonnettomuuksia. Keskikaide on tienpitäjän yksittäinen ja kallis investointi, mutta ESC:n maksavat tienkäyttäjät pienissä erissä, joissa ovat mukana vielä auto- ja arvonlisäverokin.