Uusien kuljettajien palaute kuljettajaopetuksesta ja liikenneturvallisuudesta
– Sisällönanalyysi vuosien 2001-2004 avoimista vastauksista. Ajoneuvohallintokeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 2/2005.
AKE 2/05 Uusien kuljettajien palaute (pdf)
Isto Mikkonen
Uusille kuljettajille tehdään kysely kuljettajakoulutuksesta ja liikennekokemuksista siinä vaiheessa, kun ajokortti on ollut käytössä yhden vuoden. Päätehtävänä on kvantitatiivisin asteikoin kuvata ajosuoritteita ja avaintapahtumien määriä sekä arvioida koulutuksen antamia valmiuksia. Sen jälkeen tarjotaan mahdollisuus vastata lyhyin kirjoitelmin seuraaviin tehtäviin: ”Mielipiteesi nykyisestä kuljettajaopetuksesta. Mitä hyvää ja mitä huonoa?” ja ”Miten liikenneturvallisuutta pitäisi mielestäsi parantaa?” Näitä kirjoitelmia nimitetään avoimiksi vastauksiksi (lyh. avovastaus).
Tässä tutkimuksessa analysoitiin avovastausten sisältöä vuosilta 2001-2004. Kultakin vuodelta oli mukana noin tuhat vastaajaa, yhteensä 3953. Vastaukset analysoitiin luokittelemalla jokainen vastaus seuraavasti: kiitosten esiintyminen ja kohdentuminen, kritiikki koulutuksen ykkösvaihetta kohtaan, kritiikki koulutuksen kakkosvaihetta kohtaan, koulutuksen muutosehdotukset, ja liikenneturvallisuuden parannusehdotukset. Näillä viidellä muuttujalla oli yhteensä 26 sisältöluokkaa eli muuttujan arvoa. Sen lisäksi saattoi tulla 20 lisäluokkaa, jos turvallisuuden parannusehdotuksia oli useita.
Tuloksina selvitettiin ensin, kuinka paljon vastauksia määrällisesti ja prosentuaalisesti on tullut kuhunkin sisältöluokkaan. Erityisesti haluttiin katsoa, esiintyykö sisällöissä trendimäisiä muutoksia tarkastelujaksolla. Sen takia laskennat tehtiin jokaiselta vuodelta erikseen ja sen lisäksi koko neljän vuoden yhdistetylle aineistolle. Toisena osana analyysia haettiin sitten ristiintaulukoinnilla yhteyksiä, joita vastausten sisältöjakaumilla saattaisi olla vastaajien ominaisuuksiin, kuten sukupuoleen, ikään, asuinalueeseen, ajosuoritteeseen, vahinko- ja rikkomuskokemuksiin, tai koulutuksen antamia valmiuksia kuvaaviin itsearviointeihin.
Pari trendimäistä kehityssuuntaa voitiin havaita. Ensinnäkin kiittävät lausumat opetuksesta ovat lisääntyneet tasaisesti tarkastelujaksolla: niitä oli jakson alussa 58 prosentilla vastaajista ja jakson lopussa lähes 65 prosentilla. Toinen trendi liittyy turvallisuuden edistämiskeinoihin, joissa vaatimukset ikääntyvien kuljettajien kontrolli- ja koulutustoimista kaksinkertaistuivat: niitä oli jakson alussa viidellä ja lopussa kymmenellä prosentilla vastaajista.
Kritiikkiä esiintyi sekä koulutuksen ykkös- että kakkosvaihetta kohtaan. Ykkösvaiheesta löysi moitteille aiheen 59 prosenttia ja kakkosvaiheesta vastaavasti 26 prosenttia vastaajista. Kritiikki ei jäänyt pelkiksi moitteiksi, vaan muutosehdotuksia koulutukseen teki 61 prosenttia vastaajista.
Liikenneturvallisuuden parannusesitykset olivat vieläkin yleisempiä; niitä oli ainakin yksi 75 prosentilla vastaajista ja 32 prosenttia vastaajista oli tuottanut kaksi ehdotusta, kun taas kolme ehdotusta löytyi enää 10 prosentilla.
Kiitosten ja kritiikin sekä muutos- ja turvallisuusehdotusten sisällöllinen luokittelu ja erittely taustamuuttujittain tuottaa runsaasti lisähavaintoja. Merkittävimpinä näistä voidaan pitää sitä, että alttius antaa palautetta ja tuottaa ehdotuksia on naisilla yleisempää kuin miehillä ja että se lisääntyy iän ja ajosuoritteen myötä.
Tuloksista on pääteltävissä, että vastauksissa ilmenevä harrastuneisuus kuljettajavalmiuksien oppimiseen ja yleisemmin liikenneturvallisuusasioihin liittyy alhaisempaan vahinkoriskiin liikenteessä. Tämä antaa perusteen suositella kuljettajaopetuksen välivaiheeseen tehtäviä, joka lisäisivät harrastuneisuutta ja toisivat kakkosvaiheeseen uutta sisältöä. Toisena suosituksena esitetään, että koulutuksessa tulisi nuoria ohjata näkemään ikääntyvät kuljettajat yhteispelin osallisina, joilla on nuorten kanssa yhteiset ongelmat ja intressit liikenteessä.