Ajokokeen edustavuus ja ennustavuus. Tutkintoajon arviointien analyysi (pdf)
Valde Mikkonen, Valmixa Oy
Kuljettajatutkinnon ajokokeessa arvioidaan ajosuorituksen jälkeen kahdeksaa ajosuorituksen piirrettä: ajoneuvon käsittely, liikennetilanteiden hallinta, kevyen liikenteen huomiointi, sujuvuus/suunnitelmallisuus, riskien tunnistaminen/välttäminen, sosiaaliset taidot, taloudellinen ajaminen ja arviointien yhteneväisyys. Viimeksi mainittu on tutkijan merkintä, joka osoittaa kuinka yhteneviä hänen arvioiden kanssa ovat kuljettajakokelaan omat arviot valmiuksistaan. Arvioinneilla on käyttöä palautteena sekä kokelaalle että kouluttajille. Aikaisemmin on osoitettu, että palaute toimii hyvin ja että päätös ajokokeen hyväksymisestä tai hylkäämisestä on luotettava.
Tässä analysoidaan arvioiden sisältöä; millaisia päällekkäisyyksiä ja riippuvuuksia moniulotteisissa arvioinneissa on. Lisaksi katsotaan, miten arviot ennustavat ensimmäisen vuoden menestystä liikenteessä.
Käsiteanalyysi em. ulottuvuuksien ja niihin liittyvien arviointiohjeiden merkityksistä antaa tulokseksi käsitekartan, joka osoittaa arvioihin sisältyvän 2-3 ajosuorituksen perusominaisuutta ja niilläkin on vielä päällekkäisyyttä.
Toisena menetelmänä käytetään numeeristen arviointitulosten pelkistämistä faktorianalyysin keinoin. Tämä menetelmähän pyrkii redusoimaan moniulotteisen muuttujajoukon sisältämän informaation harvempiin perusmuuttujiin, faktoreihin. Tavanomaisilla laskentaehdoilla arvioista saadaan vain yksi faktori, joka kattaa noin puolet kokonaisvarianssista. Ohjaamalla laskentaa kahden faktorin ratkaisuun saadaan esiin ajoneuvon käsittelyyn liittyvä faktori, jolle latautuu korkeasti myös sujuvuus ja taloudellisuus, sekä liikennetilanteiden hallintaan painottuva faktori, jolle latautuvat puolestaan muut ajosuorituksen arviot.
Käsiteanalyysin ja faktorianalyysin tulokset tukevat toisiaan. Lisäksi osoittautui, että faktorianalyysin osoittamat perusulottuvuudet pysyvät siitä riippumatta, rajataanko lähtöaineistoa ajokokeen hyväksymisen, kokelaiden sukupuolen, koulutusmuodon tai tutkijain ammattitaustan mukaan. Perustulos säilyy myös, vaikka laskentaan otetaan arvioita aikaisemmalta ajalta, jolloin sosiaalisuutta ei ollut arviointien kohteena ja arviointiohjeet poikkesivat hieman nykyisistä.
Vastaavat faktorianalyysit tehtiin myös aineistosta, jossa uudet kuljettajat olivat ensimmäisen ajovuoden jälkeen arvioineet saamansa koulutuksen antamia valmiuksia. Näissä arvioissa on osin samoja muuttujia kuin ajokokeessakin: ajoneuvon käsittely, riskien tunnistaminen ja taloudellinen ajaminen. Myös näiden arvioiden perusrakenne pelkistyy vain muutamaan faktoriin.
Selkeän tuloksen antaa myös faktorianalyysi, jossa yhdistetään sekä tutkijan arviot ajokokeessa että samojen kuljettajien myöhemmät arviot koulutukses-taan. Kumpikin arviointien joukko muodostaa selvän erillisen faktorin. Mitään yhteyttä ei sen sijaan ilmene kahdella saman ulottuvuuden, esim. ajoneuvon käsittelyn arvioinneilla.
Ajokokeen arvioinnit eivät ennusta ensimmäisen ajovuoden vahinkojen esiintymistä. Arvioinnit ovat samantasoisia sekä vahinkoja ajaneilla että vahingoitta selvinneillä. Sama pätee myös rangaistusten esiintymiseen. Miesten ja naisten tarkastelu erikseen ei muuta tulosta eikä tutkijain ammattitausta vaikuta asiaan.
Tuloksia tulkitaan siten, että ajosuorituksen antama kokonaisvaikutelma ohjaa arviointeja ratkaisevasti ja pientä lisävarianssia tuottaa osaavuus ajoneuvon käsittelyssä ja liikennetilanteiden hallinnassa. Vaikka arvioitavia ulottuvuuksia on runsaasti, niille ei aina ole erottuvia tunnusmerkkejä ajosuorituksen aikana. Vastaavasti myös koulutusta arvioitaessa kokonaisvaikutelma tuottaa pääosan arviointien varianssista. Muitakaan tulkintoja ei voida kokonaan sulkea pois. Pieni mahdollisuus on, että arviointiasteikon käyttö vaihtelee arvioijasta toi-seen, koska kummassakaan arviointitilanteessa asteikolle ei ole tarjolla objek-tiivista ankkurointiperustaa. Ennustavuuden puuttuminen vahinkojen ja rangaistusten esiintymiseen nähden voi puolestaan selittyä joko sillä, että ne ovat aivan satunnaisia tapahtumia, tai sillä, että arvioinnit eivät osu niihin ajotavan tai koulutuksen piirteisiin, jotka liittyisivät menestymiseen itsenäisenä kuljettajana.
Tulosten perusteella esitetään vaihtoehtoisia keinoja arviointijärjestelmän kehittämiseen. Helpointa on selkeyttää ulottuvuuksien määrittelyä ja ohjeistusta sekä opastaa tutkijoita välttämään halo-efektiä. Toinen mahdollisuus on supistaa ulottuvuuksien määrää siten, että niiden arviointiin löytyy aina konkreettista sisältöä ajosuorituksesta. Pitkällä aikavälillä simulaattorit tarjoavat apuvälineen mitata objektiivisesti joitakin ajosuorituksen ominaisuuksia.