Kansainvälinen VAK-tiesopimus
Vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskee vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista vuonna 1957 tehty sopimus (SopS 23/1979, ADR-sopimus).
ADR-sopimuksessa määritellään esimerkiksi aineiden luokitus kuljetusta varten, eri osapuolten vastuut ja velvollisuudet kuljetusketjussa ja henkilöstön pätevyyteen liittyvät vaatimukset. Myös ajoneuvoille, kuljetuspakkauksille ja säiliöille annetaan tekniset vaatimukset.
Tieteen ja teknologian kehittymisen huomioimiseksi ADR-sopimusta päivitetään kahden vuoden välein. Sopimuksessa on 17 artiklaa, ja varsinaiset kuljetusmääräykset ovat sopimuksen A ja B liitteissä. Sopimuksen 2 artiklan mukaan vaarallisia aineita, joiden kuljetus liitteen A mukaan on kielletty, ei saa hyväksyä kansainväliseen kuljetukseen. Muiden vaarallisten aineiden kuljetus on sallittua, jos liitteen A kyseistä ainetta koskevat ehdot täyttyvät ja liitteessä B asetetut ehdot, erityisesti ajoneuvon rakenteen, varustuksen ja käytön osalta, on täytetty.
ADR-erillissopimukset
ADR-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ADR-erillissopimuksia saa noudattaa vaarallisten aineiden kuljetuksissa niissä maissa, jotka ovat allekirjoittaneet ko. sopimuksen. Suomen allekirjoittamaa ADR-erillissopimusta saa soveltaa myös vaarallisten aineiden kotimaan kuljetuksissa Suomessa.
Suomi on allekirjoittanut seuraavat ADR-erillissopimukset: M342, M353, M364, M366 ja M370.
ADR-valtioiden ilmoitukset kuljetusrajoituksista
ADR-sopimuksen liitteen A kohdan 1.9.4 mukaisesti ADR-valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava oman maansa alueella olevista vaarallisten aineiden kuljetusrajoituksista YK:n Euroopan talouskomission sihteeristölle edellä mainitun ADR:n kohdan edellyttämissä tapauksissa. UNECE:n sivuilla ovat nämä eri maiden ilmoitukset kuljetusten rajoituksista Ulkoinen verkkopalvelu.
UNECE: Dangerous Goods Ulkoinen verkkopalvelu. (ADR)