Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin merikartoitus julkaisee Suomen meri- ja järvialueelta painettuja ja elektronisia merikarttoja.
Merikarttojen karttasymboliikka
Painetut merikartat tuotetaan kansainvälisen (INT) kuvaustavan mukaisesti. Karttasymboliikka perustuu kansainvälisen merikartoitusjärjestön (International Hydrographic Organization, IHO) kansainväliseen standardiin S-4. Standardiin voi perehtyä IHO:n verkkosivuilla. Merikarttajulkaisussa KARTTA 1 (Merikarttamerkit) selitetään kaikki merikartoilla käytettävät symbolit ja lyhennykset.
Elektronisten merikarttojen (ENC) tuotanto noudattaa kansainvälistä standardia S-57, IHO Transfer Standard for Digital Hydrographic Data. Standardi määrittelee elektronisten merikartta-aineistojen teknisen toteutuksen.
Alla linkki Suomalaisilla merikartoilla käytettävistä merkeistä sekä linkki IHO:n kansainväliseen standardiin S-4 (englanniksi).
Uudistus kivikkoisten alueiden esitystavassa merikartoilla
Suomalaisilla merikartoilla on käytössä useampi symboli, jolla esitetään kiviä ja kivikkoja. Yksittäisten symbolien lisäksi merikartoilla on otettu käyttöön uusi aluemainen esitystapa osoittamaan laajoja vaikeakulkuisia alueita. Nämä alueet ovat erittäin kivikkoisia ja niissä navigointi on hyvin riskialtista.
Uuden esitystavan myötä yksittäisten kivien määrä merikartalla vähenee ja merikartasta tulee selkeämpi ja luettavampi. Uusi aluemainen esitystapa ei kuitenkaan kokonaan korvaa yksittäisten kivisymbolien käyttöä.
Vaikeakulkuisen alueen esitystapa perustuu kansainväliseen merikarttasymboliikkaan. Vaikeakulkuisella alueella tarkoitetaan sellaista aluetta, jolla sijaitsee useita pintanavigoinnille vaarallisia kohteita, joita kaikkia ei ole erikseen merkitty kartalle (IHO S-4, B-422.9). Vaikeakulkuisen alueen raja osoitetaan vaarakäyrällä, mustalla pisteviivalla (IHO S-4 B-420.1). On huomioitavaa, että vaarakäyrällä voidaan osoittaa erityyppisiä merenkulun vaaroja, vaarakäyrän sisällä olevalla symbolilla on esitetty vaaran laatu.
Navigointiturvallisuuden näkökulmasta uusi esitystapa selkeyttää merenkulkijalle mikä on vaikeakulkuista, erittäin kivikkoista aluetta. Aluemainen esitystapa tukee myös karttaplotterin käyttäjiä vähentämällä kartta-aineiston liiallisen lähentämisen (ylizoomauksen) riskiä. Aineiston tarkkuuteen nähden ylizoomaus voi antaa virheellisen käsityksen pistemäisen kohteen sijainnista. Kun liikutaan alueella, joka merikartassa on osoitettu vaikeakulkuiseksi alueeksi, tulee noudattaa erityistä varovaisuutta!
Uusi esitystapa tulee ilmestymään laajamittaisesti merikartoille N2000-merikarttauudistuksen edetessä alkaen Selkämeren merikartoista ja merikarttasarja E:llä (Selkämeri).
Lisätietoa: merikartat@traficom.fi
Koordinaattijärjestelmä
Suomen merikarttojen koordinaattijärjestelmä EUREF-FIN perustuu kansainvälisen merenkulun standardin mukaiseen WGS 84 -koordinaattijärjestelmään, jota käytetään myös GPS- satelliittijärjestelmässä. EUREF-FIN yhtyy noin metrin tarkkuudella WGS 84 -koordinaattijärjestelmään, joten käytännön merenkulussa koordinaattijärjestelmien eroa ei tarvitse huomioida. Loistoluettelossa esitetään kaikki koordinaatit vain tässä järjestelmässä.
Suomen sisävesillä on edelleen olemassa muutamia ennen 2003 valmistettuja karttatuotteita, jotka perustuvat kansalliseen kartastokoordinaattijärjestelmään (KKJ). Vertausellipsoidi on kansainvälinen vertausellipsoidi INT 1924 (Hayford 1910). Global Positioning System (GPS) satelliittipaikannuslaitteiston käyttämä WGS 84 -koordinaattijärjestelmä poikkeaa KKJ järjestelmästä. Nämä kartat tunnistetaan vihreästä väristä. Uudet kartat ovat sinisiä. Vanhoissa vihreissä kartoissa valojen tunnukset esitetään suomen- ja ruotsinkielisillä lyhenteillä.
Merikarttojen syvyystietojen ja alikulkukorkeuksien vertausjärjestelmä
Suomen merikarttojen syvyystiedot ja alikulkukorkeudet ilmoitetaan syvyyksinä ja korkeuksina vertaustasosta. Merialueilla on käytössä sama vertaustaso syvyystiedoille ja alikulkukorkeuksille. Sisävesillä niille on eri vertaustasot, syvyystiedoille alavertaustaso ja alikulkukorkeuksille ylävertaustaso.
Merialueet
Merialueilla syvyystietojen ja alikulkukorkeuksien vertaustasona on N2000-korkeusjärjestelmän nollataso tai vuosittainen teoreettinen keskivesi. Teoreettisen keskiveden käyttämisestä luovutaan N2000 väylä- ja merikarttauudistuksen myötä. Uudistuksesta ja siirtymäaikataulusta löytyy tietoa N2000 Väylä- ja merikarttauudistuksen verkkosivuilta.
Merikartoilla ja navigointijulkaisuissa N2000-nollataso on ilmoitettu Baltic Sea Chart Datum 2000 (BSCD2000) –vertausjärjestelmänä, joka on Itämeren yhteinen vertaustaso.
Sisävedet
Syvyystietojen vertaustasona on kullekin järvialtaalle määritetty alavertaustaso, jonka nollakohta on ilmoitettu N2000- tai NN-korkeusjärjestelmässä. Alavertaustason määrittelyn lähtökohtana on ollut purjehduskauden (1.5.-30.11.) aikaisen alimman vedenkorkeuden taso.
Alikulkukorkeudet ilmoitetaan ylävertaustasosta, joka on lähtökohtaisesti purjehduskauden aikaisen ylimmän vedenpinnan taso ilmoitettuna N2000- tai NN-korkeusjärjestelmässä.
Vedenkorkeuden vaihteluista johtuen todellinen vedenpinnan korkeus voi laskea alle alavertaustason tai nousta korkeammalle kuin ylävertaustaso. Vesillä liikkujan on seurattava vedenkorkeuden vaihtelua havaitakseen, milloin todellinen vesisyvyys on pienempi kuin kartalla ilmoitettu syvyys tai milloin alikulkukorkeutta on vähemmän kuin ilmoitettu alikulkukorkeus.
NN-korkeusjärjestelmän käyttämisestä luovutaan N2000 väylä- ja merikarttauudistuksen myötä.
Traficom on 18.03.2025 päätöksellään TRAFICOM/14028/03.04.01.01/2025 ilmoittanut Traficomin julkaisemilla sisävesien merikartoilla käytettävät vesiallaskohtaiset syvyyksien ja alikulkukorkeuksien vertaustasot N2000-korkeusjärjestelmässä.
Seuraavista linkeistä löytyvät sisävesien N2000-vertaustasotiedot:
Ajankohtaista vedenkorkeustietoa
Merialueilta vedenkorkeustietoa löytyy Ilmatieteen laitoksen palvelusta ja sisävesiltä vedenkorkeustietoa löytyy vesi.fi –palvelusta.