Tunnetko jo EU:n gigabitti-infastruktuurisäädöksen?

GIA eli gigabitti-infrastruktuurisäädös (käytetään myös nimitystä gigabittiasetus) on Euroopan unionin asetus, jonka tavoitteena on nopeuttaa ja sujuvoittaa erittäin suuren kapasiteetin viestintäverkkojen (Very High Capacity Network, VHCN-verkkojen) rakentamista jäsenmaissa ja alentaa verkonrakentamisen kustannuksia.

GIA velvoittaa jäsenvaltioita yhtenäistämään viestintäverkon rakentamiseen liittyviä lupaprosesseja. Lisäksi jäsenmaiden pitää perustaa sähköinen palvelu, eli keskitetty tietopiste, jonka kautta voi hakea tarvittavia lupia ja asennusoikeuksia VHCN-verkkojen rakentamiseen sekä saada tietoa lupaehdoista ja -menettelyistä.

GIA korvaa voimassa olevan yhteisrakentamisdirektiivin, jota täydentää kansallinen yhteisrakentamislaki. GIA on suoraan jäsenvaltioita velvoittavaa ja niissä sovellettavaa lainsäädäntöä. Liikenne- ja viestintäministeriö on keväällä 2025 käynnistänyt säädöshankkeen, jonka tarkoituksena on toteuttaa asetuksen vaatimat kansalliset muutokset.

GIA:a on sovellettu kaikissa EU-maissa 12.11.2025 alkaen.

Suoraan sovellettavat säännökset ovat artiklat 3–16, ja ne kattavat seuraavat kokonaisuudet:

• lupien ja asennusoikeuksien myöntämismenettelyt (artiklat 7–9)
• keskitetty tietopiste (artiklat 7 ja 12)
• tietojen saatavuus olemassa olevasta fyysisestä infrastruktuurista ja suunnitelluista rakennustöistä (artiklat 4 ja 6)
• yhteiskäyttö ja rakennushankkeiden koordinointi eli yhteisrakentaminen (artiklat 3 ja 5)
• riitojen ratkaisu ja seuraamusmaksut (artiklat 13 ja 15)

Lisäksi asetuksessa säädetään VHCN-verkkojen käyttöönoton raportoinnista EU-komissiolle (artikla 16).

Kyllä.

Gigabittisäädös määrittää vähimmäisvaatimukset VHCN-verkkojen rakentamisen ja käyttöönoton helpottamiseksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää kansallisesti tarkempia tai tiukempia säännöksiä.

Suomessa GIA:a tullaan täydentämään omalla kansallisella lailla.

VHCN (Very High Capacity Network) tarkoittaa erittäin suuren kapasiteetin viestintäverkkoja. Näihin kuuluu pääasiassa valokuituverkoilla toteutetut kiinteät laajakaistaverkot, mutta myös langattomia verkkoja, kuten nopeat 5G-verkot. 

VHCN-verkot mahdollistavat huippunopeat, vähäviiveiset ja luotettavat viestintäverkkoyhteydet, jotka pääsääntöisesti toteutetaan valokuidulla kiinteistöön tai langattomalle tukiasemalle.  

BEREC Guidelines on Very High Capacity Networks (2025) -ohjeistuksen mukaan VHCN-verkkoyhteyden on kyettävä täyttämään sille asetetut suorituskykyvaatimukset ja tarjoamaan käyttäjille palveluja seuraavin laatukriteerein:

• ≥ 1 000 Mbps lataus
• ≥ 200 Mbps lähetys
• viive ≤ 10 ms
• pakettihäviö ≤ 0,0025 %
• saatavuus ≥ 99,9 %. 

Lisäksi vähintään yhden seuraavista kriteereistä pitää täyttyä:

1. Kiinteä yhteys, jossa kuituyhteys ulottuu vähintään taloyhtiön jakelupisteeseen (esim. FTTB 
   tai FTTH).
2. Langaton yhteys, jossa kinesaaltoinen yhteys (backhaul) perustuu kuituverkkoon 
   tukiasemaan asti.
3. Kiinteä linjayhteys (fixed), joka tyypillisissä ruuhka-ajan olosuhteissa kykenee tarjoamaan 
   käyttäjille palvelut vaadituilla laatukriteereillä (esim. vähimmäissuurilla lataus- ja 
   lähetysnopeuksilla, viiveellä, virheillä, käytettävyydellä).
4. Langaton yhteys (wireless), joka tyypillisissä ruuhka-ajan oloissa täyttää vastaavat 
   suorituskykyvaatimukset (lataus-, lähetysnopeus, viive, virhe- ja häviöprosentit ym).

VHCN on keskeinen käsite GIA:ssa, joka tähtää digitaalisen infrastruktuurin kehittämiseen ja nopeiden yhteyksien saatavuuden parantamiseen koko EU:n alueella.
 

• BEREC Guidelines on Very High Capacity Networks (2025) Ulkoinen verkkopalvelu.

Keskitetty tietopiste tarkoittaa sähköistä palvelua, jonka kautta verkko-operaattorit ja muut toimijat voivat saada ajantasaista tietoa muun muassa viestintäverkkojen lupamenettelyihin, verkkojen yhteisrakentamiseen ja yhteiskäyttöön liittyen. Tietopisteen kautta pitäisi voida myös hakea lupia ja asennusoikeuksia VHCN-verkkojen rakentamiseen sekä saada tietoa lupaehdoista ja -menettelyistä. 

Toistaiseksi Suomessa Traficomin Verkkotietopiste-palvelu toimii keskitetyn tietopisteen tavoin. Se sisältää tietoa viestintäverkkojen rakentamissuunnitelmista ja olemassa olevasta fyysisestä infrasta. Verkkojen omistajilla on velvollisuus toimittaa näistä ajantasaista tietoa Verkkotietopisteeseen.

Traficom on käynnistänyt hankesuunnittelun VHCN-verkkojen lupia ja asennusoikeuksia koskevasta keskitetystä tietopisteestä. Sen toteutustapa ja toiminnallisuudet on määritelty yhteistyössä toimialan kanssa.

Sääntely perustuu Euroopan unionin gigabittiasetukseen ja tulevaan kansalliseen lakiin. 

• EU:n gigabitti-infrastruktuurisäädös Ulkoinen verkkopalvelu.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki GIA:n mukaiset oikeudet ja velvollisuudet voidaan hoitaa täysin digitaalisesti keskitetyn tietopisteen kautta (artiklat 7 ja 12).

Keskitetyn tietopisteen kautta on muun muassa on voitava:

• käsitellä viestintäverkon rakentamiseen liittyviä lupia
• saada tietoa olemassa olevasta fyysisestä infrastruktuurista
• saada ilmoituksia suunnitelluista rakennustöistä.

Vaatimuksia on sovellettu 12.5.2026 alkaen.
Suomessa keskitettynä tietopisteenä toimii toistaiseksi Traficomin Verkkotietopiste.

• Tutustu Verkkotietopisteeseen

GIA perustuu nimenomaisesti luvanhakijan nykytilanteen parantamiseen. Lupien hakemisen ja käsittelyn seurannan on tarkoitus helpottua.

Luvanhakija, esimerkiksi verkon suunnittelija tai rakentaja, voi saada tietoa kullakin alueella tarvittavista VHCN-verkon rakentamisen luvista, niiden myöntämisessä sovellettavista ehdoista ja menetelmistä, käsittelyajoista ja niitä koskevista poikkeuksista.

Kaikki VHCN-verkkoja koskevat lupahakemukset olisi mahdollista laittaa vireille yhden sähköisen palvelun kautta. Lupahakemusten ohjaaminen käsittelyyn oikealle lupaviranomaiselle sujuvoituisi. Palvelussa voisi seurata omien lupahakemusten etenemistä. 

Tavoitteena on yhtenäistää lupahakemusten tietojen sisältöä ja esitystapaa sekä hakemusten käsittelyaikaa. Esimerkiksi kunnat voisivat hyödyntää tietopisteen yhtenäisiä lomakepohjia.

Päätösvalta ja vastuu lupien ja sopimusten käsittelystä tulee säilymään kullakin lupaviranomaisella. Myös jo käytössä olevien lupapalvelujen ja tietojärjestelmien käyttö on jatkossa mahdollista. Keskitetty tietopiste ei tule korvaamaan käytössä olevia ja toimivia järjestelmiä.

Keskitetty tietopiste tulee olemaan uusi kanava, jonka kautta lupia käsittelevät viranomaiset ja muut organisaatiot voivat ottaa lupahakemuksia vastaan ja laittaa hakemukset vireille. 

Muun muassa viranomaiset myöntävät erilaisia VHCN-verkkojen sijoittamiseen ja rakentamiseen liittyviä sopimuksia ja lupia. Niistä käytettävät termit eroavat kuntien, kaupunkien, viranomaisten ja muiden lupia myöntävien organisaatioiden kesken. 

Keskitetyssä tietopisteessä käsitellään esimerkiksi seuraavia lupia ja sopimuksia:

• Sijoitus- tai sijoittamissopimus: Oikeus sijoittaa kaapeleita tai muita rakenteita lupaviranomaisen, kuten kunnan, hallinnoimalle alueelle. 
• Kaivuilmoitus, kaivu- tai katulupa taikka katutyölupa: Oikeus tehdä maanrakennustöitä sijoitusluvassa -tai sopimuksessa määritellyn kaapelin tai rakenteen sijoittamiseksi, esimerkiksi kadulla tai muulla yleisellä alueella
• Rakentamislupa: Oikeus rakentaa telemasto, tukiasemapaikka ja muut rakennelma, joita tarvitaan viestintäverkon osien sijoittamiseen
• Liikennejärjestelylupa, tilapäinen liikennejärjestelylupa: Tilapäisten liikennejärjestelyjen tarve kaivutöiden yhteydessä

GIA on tullut voimaan 12.11.2025. Keskitettyä tietopistettä ja sen yhteydessä käyttöön otettava keskitettyä lupahakupalvelua koskeva säädäntö on tullut voimaan 12.5.2026. 

Traficomin tuottaman keskitetyn tietopisteen kehitystyö etenee vaiheittain. Tietopiste, jossa myös lupahakemusten välittäminen lupaviranomaisille on mahdollista, otetaan käyttöön aikaisintaan vuoden 2028 aikana.

Rakennuslupiin liittyvät luvat haetaan pääsääntöisesti siitä kunnasta tai kaupungista, jonka alueelle halutaan rakentaa.

Viestintäverkkojen ja myös muiden infraverkkojen rakentamiseen myönnettävien lupien ja sopimusten tyypit ovat pääpiirteittäin samanlaisia esimerkiksi monissa kunnissa, mutta lupamenettelyissä voi olla merkittäviä eroja.

Eroavaisuuksia on esimerkiksi lupahakemuksessa vaadittavien verkkosuunnitelmien ja muiden liitteiden lukumäärässä ja tarkkuustasossa. Yleensä suuret kaupungit ja kunnat vaativat rakentajalta tarkempia tietoja rakennettavan verkon reiteistä, jotta uudet rakenteet voidaan paremmin sovittaa yhteen olemassa olevan infran kanssa. 

Luvista ja sopimuksista perittävät maksut kuin myös lupakäsittelyajat voivat vaihdella eri kunnissa merkittävästi. Lisäksi lupiin liittyvät käsitteet ja termit vaihtelevat. 

Osa kunnista käyttää lupien käsittelyyn sähköisiä asiointipalveluja, esimerkiksi Lupapiste.fi- tai Trimble ePermit -järjestelmää, joissa hakemukset jätetään ja käsitellään sähköisesti. Käytössä on myös kuntien omia sähköisiä lupajärjestelmiä tai asiointipalveluja. Osa käsittelee hakemukset sähköpostitse toimitettavilla lomakkeilla tai paperilomakkeilla.

 

Lupia käsitteleviä viranomaisia on useita. VHCN-lupaa käsittelevät viranomaiset määräytyvät suunnitellun verkon laajuuden ja sijoittamisen mukaan.

Käsitteleviä viranomaisia ovat esimerkiksi:

• Aluehallintovirasto 
• Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (Ely-keskukset) 
• Energiavirasto 
• kunnat ja kaupungit
• Liikenne- ja viestintävirasto Traficom 
• Metsähallitus 
• Museovirasto ja paikalliset kulttuuriperintöviranomaiset
• Puolustusvoimat 
• Stuk
• Suomen Ympäristökeskus (SYKE) 
• Väylävirasto

Viranomaisten on käsiteltävä VHCN-verkkojen rakentamiseen liittyvät lupa- ja asennusoikeushakemukset tehokkaasti, avoimesti ja syrjimättömästi (artikla 7).

Viranomaisen on:

• tarjottava sähköinen asiointimahdollisuus keskitetyn tietopisteen kautta
• julkaistava tiedot lupamenettelyistä
• tehtävä päätös täydellisestä hakemuksesta neljän kuukauden kuluessa.

Jos viranomainen ei tee päätöstä määräajassa, lupa katsotaan automaattisesti myönnetyksi (hiljainen hyväksyntä), lukuun ottamatta asennusoikeuksia (artikla 8).

Näitä vaatimuksia on sovellettu 12.11.2025 alkaen, ja sähköistä asiointia koskevia vaatimuksia 12.5.2026 alkaen.

GIA:n yhtenä tavoitteena on vähentää lupakäsittelyyn kuluvaa aikaa ja välttää viivästyksiä. GIA:ssa säädetään lupaviranomaisen käsittelyprosessiin tiettyjä määräaikoja, jotka ovat seuraavat:

• Viranomaisen on määritettävä lupia tai asennusoikeuksia koskevan hakemuksen täydellisyys 20 työpäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Hakemusta pyydettävä täydentämään kyseisen ajankohdan puitteissa.
• Lupaviranomainen voi 15 työpäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta hylätä hakemuksen, jos luvanhakija ei ole toimittanut asetuksessa vaadittuja rakennussuunnitelmia Verkkotietopiste-palveluun.
• Viranomaisen on hyväksyttävä tai hylättävä hakemus neljän kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta.
• Hakemus voidaan myös hyväksyä hiljaisesti. NIin kutsuttu hiljainen hyväksyntä tapahtuisi automaattisesti, jos viranomaisen ei ole erikseen hylännyt hakemusta neljän kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta.  

Kunnilla säilyy oikeus periä maksuja lupakäsittelystä. Luvista ja sopimuksista perittävien maksujen tulee olla:

• kohtuullisia ja kustannusperusteisia
• eri hakijoille yhdenmukaisesti määräytyviä
• selkeästi nähtävillä ja helposti saatavilla.

Maanvuokraussopimukset liittyvät VHCN-verkkojen rakentamiseen, siksi myös ne kuuluvat GIA-asetuksen piiriin.

Verkkotoimijoiden on toimitettava maanvuokrasopimusten perustiedot Traficomille. Perustietoihin sisältyy muun muassa hinta. Tietojen toimittamisen tarkoituksena on esimerkiksi ennaltaehkäistä kohtuuttomien maanvuokrahintojen perimistä, mutta tiedot voivat auttaa myös riitatilanteissa, joiden ratkaisu on Traficomin vastuulla. 

Velvoite maanvuokraussopimustietojen toimittamisesta on tullut voimaan 12.11.2025.

Traficom viestii tietojen toimittamisesta ja siihen liittyvän sähköisen lomakkeen käyttöönotosta erikseen. 
 

GIA ei koske vain teleyrityksiä, vaan myös muita toimijoita, jotka rakentavat tai hallinnoivat verkkojen fyysistä infrastruktuuria, esimerkiksi mastoja, kaapelikanavia ja tukirakenteita.

Mastot ja muu infrastruktuuri ovat olennainen osa erittäin suuren kapasiteetin eli VHCN-verkkojen rakentamista ja ylläpitoa. 
(Artiklat 3–16.)

GIA:n tavoitteena on parantaa VHCN-verkkojen rakentamisen kustannustehokkuutta hyödyntämällä olemassa olevaa infrastruktuuria ja yhteisiä rakennushankkeita.

Artikla 3 velvoittaa verkkojen omistajat (esim. sähkö-, vesi-, liikenne- ja viestintäverkot) tarjoamaan kohtuullisin ehdoin käyttöoikeuden infrastruktuuriinsa, jotta VHCN-verkkoja voidaan rakentaa nopeammin.

Artikla 5 puolestaan velvoittaa julkiset toimijat ja verkon ylläpitäjät hyväksymään kohtuulliset pyynnöt rakennustöiden koordinoinnista eli yhteisrakentamisesta.

Molemmat artiklat tulivat sovellettaviksi 12.11.2025.

Asetus velvoittaa, että VHCN-verkkojen rakentamiseen osallistuvilla toimijoilla on pääsy ajantasaiseen tietoon:

• olemassa olevasta fyysisestä infrastruktuurista (artikla 4)
• suunnitelluista rakennustöistä (artikla 6).

Tiedot on tarjottava keskitetyn tietopisteen kautta, jotta verkkojen yhteisrakentaminen ja resurssien tehokas käyttö olisi mahdollista.

Velvoitteet tulivat voimaan 12.11.2025, ja kaikkia tietojen ilmoittamista koskevia vaatimuksia on sovellettu 12.5.2026 alkaen.

Verkkotietopisteessä nämä tiedot ovat jo nyt osittain saatavilla.

GIA:n artiklat 10 ja 11 koskevat kiinteistöjen sisäverkkoja, joiden avulla erittäin nopeiden verkkojen toimivuus on mahdollista rakennusten sisällä. GIA:n mukaan kaikki rakennukset on varustettava kuituvalmiilla kiinteistön fyysisellä infrastruktuurilla ja kiinteistön kuitukaapeloinnilla.

Merkittävin muutos liittyykin sisäverkkojen uudistamisvelvoitteen tiukentumiseen: Kun kiinteistöön tehdään merkittävä peruskorjaus, esimerkiksi putki- tai sähköremontti, sisäverkko pitää toteuttaa valokuiduilla, jos kiinteistössä ei vielä ole kuituverkkoa. 

Tämä koskee hankkeita, joiden rakennuslupaa haetaan 12.2.2026 jälkeen.

• Lue lisää sisäverkon määräyksistä ja suosituksista

Jos GIA:n soveltamisesta syntyy erimielisyyksiä, artikla 13 edellyttää, että ne voidaan ratkaista kansallisesti toimivaltaisessa riidanratkaisuelimessä, joka Suomessa toimisi Traficomissa.

Riidan voi saattaa käsittelyyn esimerkiksi, jos:

• infrastruktuurin käyttöoikeus evätään
• pyydettyjä tietoja ei toimiteta määräajassa tai
• yhteisrakentamisesta tai sisäverkon käyttöoikeudesta ei päästä sopuun.

Riidanratkaisuelimen on ratkaistava asia 1–4 kuukauden kuluessa riidan tyypistä riippuen.

Artikla 15 puolestaan velvoittaa jäsenmaat säätämään tehokkaista ja oikeasuhteisista seuraamuksista asetuksen rikkomisesta sekä varmistamaan, että päätöksiä noudatetaan

Näitä säännöksiä sovelletaan 12.11.2025 alkaen.