Kansainvälinen yhteistyö on arkipäivää monelle traficomilaisille. Se on myös osa rautatiejärjestelmän kehittämistä. Koronapandemia muutti suuresi totuttuja kansainvälisen yhteistyön käytäntöjä. Vaikka läsnätapaamisista siirtyminen osittain etäkokouksiin on säästänyt aikaa ja ympäristöäkin, kasvokkaisia kohtaamisia merkitystä ei voi vähätellä. Ne tarjoavat läheisyyttä, ideoita ja intoa.
Koronapandemiasta johtuen kansainvälinen yhteistyö heitti häränpyllyä alkuvuodesta 2020. Kävin tuon vuoden helmikuussa Lontoossa keskustelemassa kyberturvallisuuden kehittämisestä ja vaikka korona jo kolkutteli ovilla, en aavistanut, minkälaisen mullistuksen kynnyksellä olimme.
Vuosien etäkokousten ja erilaisten kokoustyövälineiden viidakossa seikkailujen jälkeen palasin touko-kesäkuun vaihteessa kansainväliselle kokousrintamalle rytinällä - kansallisten raideliikenteen turvallisuusviranomaisten kokouksiin Wieniin ja Amiensiin sekä rautatiejohtajien kokoukseen Ljubljanaan - ja kuinka hyödyllistä ja kivaa se olikaan!
Läheisyys
Yksi paikan päällä pidettävien kokousten parhaista puolista on läheisyys: mahdollisuus keskustella niin agendalla olevista aiheista kuin niiden vierestä kollegojen kanssa. Ilmeitä ja elekieltä hyödyntäen sekä keskustelukumppanien läsnäolon tuntien.
Vaikka melkein aiheesta kuin aiheesta pystyy keskustelemaan myös etäyhteyksien välityksellä, viime viikkojen kolme kokousta muistuttivat, mistä kaikesta olemme jääneet etäkokousvuosina paitsi: kuulumisten vaihdosta, uusiin kollegoihin tutustumisesta ja niistä monista pienistä tiedonmurusista, joita saa parhaiten kahvi- tai teekupposen äärellä, kokoustauon happihyppelyillä tai yhteisillä ex tempore -illallisilla.
Ideat
Se, että pystyy keskustelemaan yhdessä saman asian parissa painivien, alansa Euroopan parhaiden asiantuntijoiden, kanssa samassa pöydässä tuo myös paljon hyödyllistä lisätietoa, oivalluksia ja jopa uusia ideoita - silloin tällöin ohjelmassa olevia erilaisia kohdevierailuja unohtamatta. Koska Suomen rautatiejärjestelmä etenkin sijainnistaan johtuen elää osin omaa elämäänsä, on äärettömän virkistävää kuulla, miten asioita tehdään muualla - kysellä ja vaihdella näkemyksiä.
Vaikka monet EU-maiden etenkin rajatylittävää liikennettä koskevat haasteet eivät samanlaisina kohdistu Suomen vahvasti kansallisesti toimivaan 1520 mm:n rataverkkoon tai sillä liikennöintiin, eri maiden rautatiejärjestelmissä on totta kai myös valtavasti samaa ja yhteistä keskusteltavaa. Monet näistä yhtäläisyyksistä juontavat yhteisestä EU-sääntelystä ja nousevat keskusteluihin ilman muuta jo kokousagendojenkin kautta, mutta vähintään yhtä mielenkiintoisia ovat yksittäisten maiden rautatiejärjestelmistä käytävillä kuullut tiedonmurut ja ideat, joista osasta voi ottaa oppia myös meille Suomeen.
Innostus
Vaikka touko-kesäkuun vaihteen EU-kokoukseni jäivät vahvasti voiton puolelle jo sekä sisällön että verkostumisen kannalta, minulle tärkeintä antia kokouksista oli niistä saatu ilo ja innostus. Etämoodissa työskentelyssä on paljon hyviä puolia, samoin etäyhteyksillä hoidettavissa olevissa kv. ja EU-kokouksissa. Siinä missä etämaailmakin täyttyy nykyään erilaisista kokouksista, se hyvä fiilis ja yhteisten, merkityksellisten asioiden parissa painimisen ilo, minkä paikan päällä pidettävät kokoukset tarjoavat, on äärimmäisen palkitsevaa ja innostavaa.
Muiden kokousedustajien läheisyydestä ja käytyjen keskustelujen synnyttämistä ajatuksista ja ideoista syntyy innostusta, joka tuo iloa myös omaan arkityöhön - näiltäkin reissuilta lisäkseni myös monille asiantuntijoille, keiden aihepiireistä kokouksissa keskusteltiin ja keille pystyin käyntikorttien tai muiden yhteystietojen muodossa tarjoamaan lisämahdollisuuksia omien kansainvälisten verkostojensa kehittämiseen.
Vaikka läsnäolokokouksista jäi paljon käteen, osallistun jatkossakin pääosaan kokouksista joko kotoa tai toimistolta käsin - etäkokouksia puoltavat niin ajansäästö kuin ympäristöseikat. Silti nämä kolme työmatkaani osoittivat, kuinka ehdottoman tärkeää on päästä aina silloin tällöin myös paikan päälle verkostoitumaan, vaihtamaan näkemyksiä ja nippelitietoa sekä sanonpa suoraan: myös viihtymään. Mitä tutummaksi muiden maiden kollegat ja käytännöt käyvät, sitä enemmän irti saa myös etäkokouksista ja sitä helpompi asioita on edistää yhteistyössä myös kokousten välillä.
Ja mitä enemmän me eurooppalaista rautatiejärjestelmää kehittävät vaihdamme ideoita keskenämme, opimme toisiltamme ja innostumme työstämme, sitä paremmin me pystymme rautatiejärjestelmää kehittämään - yhdessä, osaavina ja parhaamme tehden.
Kirjoittaja Kaisa Sainio toimii Raideliikenne-palvelukokonaisuuden päällikkönä Traficomissa. Jatketaan keskustelua Twitterissä @KaisaSainio.