Tiekuljetusalan tulevaisuus (pdf)
Ilkka Salanne ja Marko Tikkanen, Sito-Kuopio Oy
Selvitys perustuu laajaan tiekuljetusalan tulevaisuuskyselyyn, joka suunnattiin kuljetusalan yrityksille, niiden asiakkaille ja kuljetusalan koulutusorganisaatioille. Siinä kartoitettiin ja arvioitiin toimintaympäristön muuttumista, työvoiman kehittymistä ja koulutustarpeita ammattipätevyysdirektiivin mukaiseen jatkokoulutukseen.
Keskeiset kuljetusalan muutostekijät liittyvät toimitusketjujen kehittymiseen, uusien säännösten vaikutuksiin, liiketoimintaympäristön muutoksiin, ilmaston muutoksesta aiheutuviin tekijöihin sekä kuljetusalan muutoksiin.
Kuljetusalan työvoiman lisätarve vaihtelee riippuen käytettävästä työvoima- ja kysyntäennusteesta 1000 työntekijän ylimäärästä 4000 työntekijän lisätarpeeseen vuoteen 2020 mennessä. Tämän hetkisessä taloudellisen laman tilanteessa voidaan olettaa työvoiman kysynnän pysyvän ennallaan ja työvoiman lisätarpeen olevan noin 2200 henkilöä vuoteen 2020 mennessä. Kuljetusalan työvoiman riittävyys on kyselytulosten mukaan kriittisintä jakelukuljetuksissa ja erityisosaamista vaativissa kuljetuksissa, joiden houkuttelevuutta, koulutusta, työympäristöä ja työoloja tulisi erityisesti kehittää.
Seuraavia ammattipätevyysdirektiivin mukaisen jatkokoulutuksen osa-alueita pidettiin yrityksissä tärkeinä: ennakoivan ajon koulutus, suoritealan erityisvaatimukset, kuljettajan terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, kuljetusten vastuukysymykset, turvallisuuskulttuuriin vaikuttavat tekijät kuten työ- ja liikenneturvallisuus, asiakaspalvelu ja markkinointi, ensiapuvalmius sekä kuljetuksia ja tieliikennettä koskeva lainsäädäntö. Ammattipätevyysdirektiivin mukaisen koulutuksen tavoitteita ja sisältöä ei yrityksissä hahmotettu selkeästi. Kuljetusalan pienet yritykset suhtautuivat koulutukseen ja sen vaikutuksiin melko kielteisesti toisin kuin suuremmat yritykset. Koulutuksen pitkän aikavälin kehittämisessä on huomioitava tuotantorakenteen muutoksen, ympäristöasioiden korostumisen ja muiden muutostekijöiden vaikutus koulutustarpeisiin. Kuljetusalan kehityksen ja tarpeiden pohjalta laadittua koulutussisältöä tarvittaneen samoin kuin yhteismitallisia koulutustarpeiden ja -tulosten arviointimenetelmiä.
Kyselytulosten mukaan kuljetusalan peruskoulutusta tulee edelleen kehittää vastaamaan entistä paremmin yritysten tarpeita.
Tiekuljetusten kysyntä lisääntyy eri muutostekijöiden yhteisvaikutuksena. Todennäköistä on, että kuljetusten hintataso tulee nousemaan johtuen yleisestä kustannustason noususta, työvoimareservin määrän rajallisuudesta ja mahdollisesti kuljetusten saatavuuden ainakin ajoittaisesta heikkenemisestä. Kuljetushinnan merkitys kilpailutuksessa tulee vähentymään. Keskeistä on kumppanuus, kyky tarjota erilaisia lisäarvopalveluita ja osallistua toimitusketjujen suunnitteluun sekä kyky parantaa toimitusketjun kustannus-, palvelu- ja ekotehokkuutta. Ympäristöasioiden merkitys korostuu. Yrityskoon ennustettu kasvu lisää resursseja, niiden käytön joustavuutta sekä palvelutarjontaa, joskin ala pysyy edelleen melko pienyritysvaltaisena. Yrityskoon kasvu voi osaltaan parantaa myös liiketurvallisuutta, työoloja, koulutusasenteita, liiketaloudellista osaamista, ja yritysten kannattavuutta.
Yhtenä suurimpana ongelmana kuljetusala, toisin kuin kuljetusasiakkaat, näki kuljetusjärjestelmien irrallisuuden toimitusketjujen prosesseista, mikä aiheuttaa poikkeamatilanteita, tiedonhallinnan ongelmia ja epäselvyyksiä vastuukysymyksistä. Kiireen nähtiin kuljetuksissa lisääntyneen. Se aiheuttaa riskinottoa ja vaikuttaa työ- ja liikenneturvallisuuteen. Usein kiireen syntyminen johtuu toimitusketjun toiminnan ongelmista sekä yhteistyön ja tiedonkulun puutteista. Yhteistoimintaa ja pelisääntöjä kehittämällä toimitusketjun toimivuutta voidaan parantaa ja kiirettä voidaan vähentää. Myös kiireeseen suhtautumisesta voidaan järjestää koulutusta ja ohjeistusta.
Tiekuljetusjärjestelmät ovat kyselyn mukaan vuonna 2020 erilaisia kuin nykyään. Tuotantorakenne on muuttunut jalostavampaan ja korkean teknologian suuntaan, joilla on uusia logistiikan ja kuljetusten palvelutarpeita. Perusteollisuuden merkitys on nykyistä vähäisempi. Lisäarvopalvelujen merkitys korostuu. Kuljetusmatkat pitenevät ja kuljetukset keskittyvät perusteollisuuden kuljetuksissa. Pienet kuljetusyritykset erikoistuvat eri asiakkaisiin ja palveluihin. Lisäarvopalveluita kuljetusalalle tarjoavia alihankintayrityksiä syntyy. Muiden kuin reaaliaikaisesti kysyntäohjautuvien logistiikkajärjestelmien kustannustehokkuus ja kilpailukyky kasvaa ympäristövaatimusten lisääntyessä ja tuotannontekijöiden painoarvojen muuttuessa. Aluevarastoinnin määrä joillakin tuoteryhmillä lisääntyy. Huolestuttavaa on että pienissä kuljetusalan yrityksissä liiketoiminnan kannattavuus nähtiin heikoksi ja sen ei nähdä parantuvan tulevaisuudessakaan. Kehittämistä tulee kohdistaa erityisesti pieniin yrityksiin.