Moottoripyöräilyn turvallisuus (pdf)
Markus Mattsson, Heikki Summala
Moottoripyöräilyn turvallisuus -tutkimus tehtiin paremman ymmärryksen saavuttamiseksi suomalaisista moottoripyöräonnettomuuksista, moottoripyöräilyn turvallisuudesta ja ylipäätään moottoripyöräilystä ilmiönä Suomessa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli käsittelytaitojen osuus onnettomuuksien syntymisessä, mihin liittyen tarkasteltiin kesällä 2008 voimaan tulleen käsittelykoeuudistuksen vaikutusta kokelaiden moottoripyöränkäsittelytaitoihin.
Tutkimuksen johtopäätökset perustuvat onnettomuuksien osalta onnettomuusaineistojen (tutkijalautakunta-, henkilövahinko- ja vakuutusaineisto) ja tutkimuksen osana toteutetun kyselyn analysointiin. Onnettomuuksien taustalla vaikuttaneiden tekijöiden yhteyksiä niiden syntyyn analysoitiin onnettomuusaineistoissa khin neliötestauksella ja log-lineaarisilla malleilla. Tutkimuksen toisena osana arvioitiin aloittelevien moottoripyöräilijöiden ajoneuvon käsittelytaitoja perustuen yhtäältä käsittelykokeessa suoriutumiseen kesällä 2008, toisaalta tutkinnon vastaanottajien ajokokeessa antamiin arvioihin ajoneuvon käsittelytaidoista 2007–2008. Kolmanneksi suoritettiin verkkokysely, joka koski moottoripyöräilijöiden ajotottumuksia, heille liikenteessä sattuneita asioita ja onnettomuuksia. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 3503 moottoripyöräilijää. Kyselyaineiston perusteella muodostettiin logistinen regressiomalli onnettomuusriskiin vaikuttavista tekijöistä.
Onnettomuusanalyysit osoittivat eräitä selkeitä trendejä moottoripyöräonnettomuuksissa 1990-luvulta 2000-luvulle ja etenkin viime vuosiin tultaessa. Uudella vuosituhannella tyypillinen onnettomuuteen joutunut kuljettaja oli vanhempi ja ajoi suuremmalla moottorilla varustetulla moottoripyörällä kuin 1990-luvulla. Kuljettajan ikä oli yhteydessä tämän tekemään kuolemaan johtaneeseen virheeseen. Nuoret, 16–24-vuotiaat kuljettajat tekivät vanhempia useammin ennakointi- tai arviointivirheen yli 25-vuotiaiden kuljettajien onnettomuuksien johtuessa pääasiassa käsittelytaitojen heikkoudesta.
Mitä vanhempi moottoripyörän kuljettaja oli, sitä harvemmin hän oli syyllinen onnettomuuden syntyyn. Yhdessä ikäjakauman muutoksen kanssa tämä tarkoittaa, että nykyisin aiempaa useampi kolari – erityisesti risteysajossa sattuessaan – johtuu muun tienkäyttäjän kuin moottoripyöräilijän itsensä toiminnasta. Moottoripyöräilijät itse olivat risteyskolareita useammin syyllisiä kohtaamisonnettomuuksien ja peräänajojen syntymiseen, minkä lisäksi tieltä suistumiset olivat ongelma moottoripyöräilijöille. Humalassa ajo liittyi erityisesti tieltä suistumisiin, mutta harvoin kolareiden syntymiseen. Tieltä suistuessaan kuolleista moottoripyöräilijöistä oli yli 0,5 promillen humalassa viime vuosikymmenellä 54 %, tällä vuosikymmenellä 40 %.
Käsittelykokeen muutoksen vaikutuksesta voidaan tämän tutkimuksen perusteella todeta vain varovasti, että elokuun alussa voimaan tullut muutos saattoi jo jonkin verran vaikuttaa ajo-opetukseen ja harjoitteluun ja sitä kautta käsittelytaitoihin. Tutkinnon vastaanottajien arviot paranivat suuntaa antavasti hidasajon ja jarrutuksen osalta. Verrattuna kesään 2007, muutoksen jälkeiset ajotutkintosuoritukset elokuussa 2008 näyttävät parantuneen miehillä, mutta ei kuitenkaan naisilla. Tulevan pyöräilykauden jatkoseuranta on tarpeen tulosten varmistamiseksi.
Kyselyyn vastanneista 15 % oli joutunut onnettomuuteen viimeisten kolmen vuoden aikana. Kyselyyn perustuva onnettomuusmalli osoitti, että kuljettajan ikä selitti onnettomuuksia voimakkaasti – mitä vanhempi kuljettaja, sen matalampi onnettomuusriski. Naisilla puolestaan oli miehiin nähden 1,75-kertainen riski joutua onnettomuuteen. Onnettomuuksia ennusti joutuminen normaaliajossa usein tilanteisiin, joissa kokee epävarmuutta tai pelkoa pyörän hallinnasta. Toisaalta itsekontrolli ja erilaisten liikennetilanteiden koettu hallinta ovat oleellisia onnettomuuksilta säästäviä tekijöitä. Maltti olla kiihdyttelemättä pyörällä ja maltti välttää kilpailua ehkäisevät onnettomuuksien syntymistä. Tämä on yksi selitys sille, miksi verrattain varttuneiden moottoripyöräilijöiden onnettomuusmäärä suhteessa heille rekisteröityjen moottoripyörien määrään on matalampi kuin nuoremmilla kuljettajilla.
Tutkimuksessa tuotettiin myös ensimmäistä kertaa yksityiskohtaista perustietoa moottoripyöräilystä. Mm. vuotuisista ajomääristä ei tätä ennen ollut saatavilla kyselyyn perustuvia arvioita. Tämän kyselyn perusteella keskimääräinen ajokilometrimäärä ajokaudella 2007 oli 7038 km ja viime ajokaudella (2008) 6860 km (miehet 6930 km, naiset 6130 km). Kyselyyn vastanneet kommentoivat myös hyvin aktiivisesti joitakin keinoja vaikuttaa turvallisuuteen. Enemmistö (57 %) piti hyvänä promillerajan alentamista.
Erityyppiset onnettomuudet vaativat erilaisia ratkaisukeinoja – kuitenkin siten, että moottoripyöräilijöiden taitojen lisäksi pyritään vaikuttamaan näiden toimintaan kokonaisvaltaisella tavalla: kuljettajan itsekontrolli ja erilaisten liikennetilanteiden koettu hallinta todettiin onnettomuuksia estäviksi tekijöiksi samalla kun puutteet taidoissa altistivat onnettomuuksille. Toisaalta myös autoilijoita on syytä kouluttaa nykyistä paremmin havaitsemaan moottoripyöräilijät liikenteessä. Raportissa tarkastellaan ja annetaan suosituksia, jotka koskevat koulutuksen kehittämistä, moottoripyörän ajolupajärjestelmää, liikenteenvalvontaa, tieinfrastruktuurin kehittämistä ja uusien teknologisten ratkaisujen käyttöönottoa.