Kaupunkiraideliikenteen ympäristöasiat

Kaupunkiraideliikenne on yksi raideliikenteen muodoista, joka on tarkoitettu henkilökuljetuksiin kaupungeissa. Kaupunkiraideliikenne on sekä liikennöinti- että energiakustannuksiltaan ekologinen tapa kuljettaa ihmisiä kaupungeissa, ja siten ympäristöystävällinen valinta matkojen taittamiseen.

Kaupunkiraideliikennettä ovat sekä metro- että raitioliikenne. Pienen energiankulutuksen sekä sähkökäyttöisyytensä vuoksi kaupunkiraideliikenne on hyvin ympäristöystävällistä. Sähkökäyttöinen raideliikenne on paikallisesti saasteetonta, joten sen käyttö vähentää ilmanlaatua heikentäviä päästöjä liikenneympäristöissä. Vuodesta 2012 alkaen metrojunat ja raitiovaunut ovat kulkeneet päästöttömällä sähköllä. (lähde: Kaupunkiliikenne).

Metro liikennöi nykyisin Helsingissä sekä Espoossa ja metrorataa kaupunkien välillä on tällä hetkellä 43 kilometriä. Metro on pääkaupunkiseudun nopein ja tiheimmin kulkeva liikenneväline. Metron puolella on käytössä niin kutsuttu DAS-systeemi (Metron Driver Advisory System), joka ohjaa kuljettajaa ajamaan mahdollisimman energiatehokkaasti. Keskeinen keino, jolla metron kapasiteettia voidaan nostaa, pitkällä aikavälillä tarkasteltuna on METKA-hanke, joka mahdollistaa tiheämmät vuorovälit sekä puoliautomaattiajon metrossa. Lisäksi metroasemilla on tehty useita energiatehokkuustoimenpiteitä (lähde: Kaupunkiliikenne).

Raitioliikennettä liikennöidään puolestaan Helsingissä ja Tampereella, joissa molemmissa rakennetaan raitioverkon laajennuksia. Uusia raitioteitä on rakenteilla Helsingin ja Tampereen lisäksi myös Espooseen sekä suunnitteilla Turun, Oulun, Helsingin ja Tampereen seuduille. Raide-jokerin myötä Espoossa toteutetaan laajennuksia raitioverkkoon. Raidejokeri on ensimmäinen pääkaupunkiseudulle rakentuva pikaraitiotie. Perinteisistä raitiovaunuista poiketen se kulkee osittain omalla kaistallaan, mikä mahdollistaa nopeamman liikennöinnin. Pikaraitiotielinjalla on tyypillisesti osuuksia, joilla ajetaan jopa 70-80 kilometrin tuntivauhtia.

Suurilla MAL-kaupunkiseuduilla eli Helsingin, Tampereen ja Turun alueilla suunnitellaan rakentamisen lisäksi kaupunkiraideliikennehankkeita. Myös Helsinkiin on suunnitteilla pikaraitiotiehanke, Kruunusillat, joka yhdistää Laajasalon, Korkeasaaren ja Kalasataman pikaraitiotieyhteydellä Helsingin keskustaan. Hankkeilla tavoitellaan tehokasta joukkoliikennejärjestelmää, kestävää liikkumista sekä tuetaan yhdyskuntarakenteen tiivistämistavoitetta. Kaupunkiraideliikenteen kehittäminen on yksi tehokkaimpia tapoja vähentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä, koska se lisää raideliikenteen käytön kapasiteettia, luotettavuutta sekä esteettömyyttä.

Kaupunkiraideliikenteen kehittämiseen liittyy kuitenkin myös kääntöpuolena rakentamisesta aiheutuvat hiilipiikit. Hiilipiikillä tarkoitetaan mittavia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka syntyvät rakentamisen elinkaaren alkuvaiheessa. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy, kun uutta ratainfraa ja varikoita rakennetaan. Lisäksi kalustohankinnat lisäävät hiilipiikkejä. Rakentamisen näkökulmasta katsottuna on keskeistä varmistaa, että YK:n kestävän kehityksen periaatteiden toteutuminen turvataan esimerkiksi vastuullisuussertifikaattien avulla.

Hiilineutraaliuutta on edistettävä uusilla ratkaisuilla sekä innovaatioilla, jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään. Esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden käyttö koneissa on ympäristön kannalta tärkeää. Materiaalien osalta rakenteissa käytetään puolestaan vähäpäästöistä betonia. Tämän lisäksi vähäpäästöinen teräs tulee olemaan tärkeä tulevaisuuden materiaali sitten, kun sitä on saatavilla (Lähde: Kaupunkiliikenne).

Erilaiset monimuotoisuuden lisäämistoimenpiteet saattavat nousta tulevaisuudessa merkittävään rooliin kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisessä. Monimuotoisuuden lisäämistoimenpiteiden tavoitteena on se, ettei monimuotoisuuden taso heikentyisi, vaan monimuotoisuutta pyrittäisiin lisäämään uusilla viherratkaisuilla. Raideliikenteessä voitaisiin lisätä esimerkiksi niittyvihreitä raiteita, joita on käytössä jo useammassa Euroopan suurkaupungissa.

Kaupunkiraideliikenteen hallintaan liittyen säädetään raideliikennelain (1302/2018) 21 luvussa. Saman luvun 154 pykälän 2 momentissa säädetään muun muassa metro- ja raitiorataverkon turvalliseen suunnitteluun, rakentamiseen, kunnossapitoon ja hallintaan liittyen.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on antanut lisäksi kaupunkiraideliikennettä koskevan määräyksen, jonka mukaan kaupunkiraideliikenteen toiminnanharjoittajien on huomioitava toiminnassaan ja turvallisuusjohtamisjärjestelmissään sekä turvallisuustavoitteita määritellessään yleisenä turvallisuustavoitteena muun ohella se, ettei ympäristölle aiheudu vakavia vahinkoja.

Ympäristönäkökohdat huomioidaan erityisesti kaupunkiraideliikenteen hankkeiden suunnittelun ja kaavoituksen yhteydessä. Vaikka kaupunkien raidehankkeiden hankearviointiin ei ole lainsäädäntöön perustuvia velvoitteita, niin kaupunkiraideliikenteen hankearvioinnissa tarvitaan soveltuvin osin Väyläviraston yleisohjetta liikenneväylien hankearvioinnista, Väyläviraston ohjetta ratahankkeiden arvioinnista ja Väyläviraston ohjetta tie- ja rautatieliikenteen hankearvioinnin yksikköarvoista (Lähde: Kaupunkien raidehankkeiden hankearvioinnin kehittäminen).

Edellä esitetyissä ohjeissa ohjeistetaan huomioimaan muun ohella myös erilaisia ympäristönäkökohtia ja arvioimaan ympäristövaikutuksia. Toisaalta alueiden suunnittelussa ja käytössä huomioidaan aina vähintään myös maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) yleiset säännökset.

Lue raideliikennelain (1302/2018) 21. luku

Lue kaupunkiraideliikennemääräys

Lue Väyläviraston yleisohje liikenneväylien hankearvioinnista 36/2020

Lue Väyläviraston ohje ratahankkeiden arvioinnista 39/2020

Lue Väyläviraston ohje tie- ja rautatieliikenteen hankearvioinnin yksikköarvoista 40/2020

Lue maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999)